Mendoza.
Näin ensi kerran sun helluntaina
Louisa, Louisa —
Tanner (koettaen herätä). Hyvä presidentti, Louisa on sangen sievä nimi, mutta helluntaina ei ole oikein hyvä loppusointu sille.
Mendoza. Tietysti ei. Louisahan tässä on refrenginä.
Tanner (myöntyvästi). Jassoo. Vai refrenginä. Anteeksi. Jatkakaa.
Mendoza. Ehkette välitä siitä runosta. Luulen että pidätte enemmän tästä. (Hän lukee pehmeällä, sointuvalla äänellä ja hitaasti).
Louisa, mä lemmin!
Sua lemmin Louisa!
Louisa, Louisa, Louisa, mä lemmin!
Sun nimes on sieluni sointu Louisa
Sua lemmin Louisa, Louisa, Louisa!
Mendoza, hän lempii,
Sua lempii Mendoza!
Mendoza hän elää vain sulle Louisa.
Sua ainoona onnenaan pitää Mendoza,
Sua lempii Mendoza, Louisa, Louisa!
(Liikutettuna). Ei ole vaikeata kirjoittaa kauniita runoja semmoisesta nimestä. Louisa on suloinen nimi, eikö totta?
Tanner (puoli nukuksissa vastaa heikolla murinalla).