"Minä en pane paljoakaan arvoa laulujen opetuksiin, herra kuningas!" vastasi Raane. "Mutta niissä on kuitenkin väliin vakavia sanoja, kun ne vain oikein ymmärtää:
"Kuovi eksytellen maata kiertää, Mutta siltä suojella ei saata omaa pesää."
"Niin todellakin uskollinen Raane!" vastasi kuningas surumielisesti. "Voisihan sen yhtähyvin sanoa minusta. Mutta salpasitko kunnollisesti oven? Minusta tuntuu kuin tuuli liikuttelisi sitä?"
"Se ei mene oikein tiiviisti kiinni, mutta tanko pysyy paikoillaan kovimmassakin myrskyssä. Minä pelkään lyhdyn sammuvan!" jatkoi hän hätäisesti. "Yöperhonen taisi lentää lyhtyyn, otanko minä sen alas, niin ajan sen pois?"
"Ota, mutta varovasti! Täällä on niin paljon olkia. Elä anna sen sammua ristivedossa! Annappas minun itse tulla!"
Heidän askaroidessaan lyhdyn ääressä, kuului kovaa hevosten kavioidenkapsetta ladon ulkopuolelta.
"Herra kuningas, sieltä tulee paljon matkustavia!" sanoi Raane ottaen lyhdyn käteensä. "Emme suinkaan me anna heidän tulla tänne sisään."
"Ei Jumalan nimessä, ei!" vastasi kuningas hädissään. "Jos he haluavat sisään niin sano ladon olevan täynnä ja ettei täällä ole sijaa!"
Kaikki olivat hiljaa ja kuuntelivat henkeään pidätellen.
Nyt oli taas hiljaista.