"Niin hyvin hän satulassa istuu."
Hän loi taakseen metsästäjiin vihasta säihkyvän katseen; mutta metsästäjät eivät olleet sitä huomaavinaan, ja yksi heistä lauloi nyt ääneen:
"On paras ja vakavin neuvoni tää Pois riennä, pois, älä tänne jää — niin hyvin hän satulassa istuu."
"Teidän metsästäjänne, herra drotsi, tahtovat karkoittaa minut pois ilkeällä laulullaan", sanoi herra Palle kääntyen Äkeen. "Oletteko te tai tämä kaunis neitonen antanut heille siihen kehoituksen."
"Te ette taida erikoisesti laulua rakastaa, herra Palle!" vastasi Åke. "Se on vahinko. Iloiset miehet tahtovat tehdä matkamme lyhemmäksi."
"Jos oikein kuulen", murisi Palle, "niin voi se laulu yhdelle ja toiselle lyhentää tien taivaan valtakuntaan ellei heti lakkaa."
"Niinkö arvelette?" vastasi Åke välinpitämättömästi. "Jos haluatte seurata meitä, niin saatte pitää hyvänänne iloisuutemme. Laulakaa kiireesti laulu loppuun, pojat!" huusi hän metsästäjille, "muuten herra Palle suuttuu." Ja nyt lauloivat metsästäjät iloisesti:
"Ei morsiamein näin kertoa saa että karkaan kun veljensä ahdistaa.
Herra Helmer hän olikin yltiöpää, ja veljiä vastaan hän rynnistää.
Ensin oven hän kaasi ja Langinkin ja niin sitä puututtiin miekkoihin."