"Hyvin mahdollista, jalosukuinen prinssi!" vastasi Brunke viekkaasti hymyillen. "Minä en vielä kuitenkaan huomaa vaaraa, ja vaikka olisinkin niin onnellinen, että näkisin sen ja ymmärtäisin teidät — niinkauan kun Torkkeli Knuutinpoika on valtakunnanhoitaja ja niin suuressa suosiossa ja arvossa" — — hän vaikeni olkapäitään kohauttaen.
"Hän kohoaa vain suistuakseen", jatkoi prinssi. "Antakaa nyt vain hänen voittaa myöskin veljeni suosio! — Se ei kohota hänen luottamustaan teidän valtaneuvostossanne. Hän kaivaa jo itselleen hautansa ystävyyssuhteellaan teidän vaarallisien herttuoittenne kanssa sekä sillä korkealla lankoudella, josta huhuillaan."
"Voihan olla mahdollista, korkea herra", vastasi Brunke ilkeästi nauraen, "ettei hänen kehuttu viisautensa ole kovinkaan suuren arvoinen. Kyllä hätä neuvot keksii. Jos teidän kuninkaallinen veljenne ei vain olisi niin kärsimätön rakastaja, ja meidän kaunis prinsessamme olisi häneen vähemmän kiintynyt".
"Lastenpäähänpistoja!" keskeytti hänet prinssi. "Tässä täytyy ainoastaan valtioviisauden vallita, eikä lapsellisten hassutusten. Teidän nuori kuninkaanne ei liioin kiirehdi naimistaan, ja siinä hän tekee viisaasti. Meidän kesken puhuen, Brunke!" kuiskasi hän tuttavallisesti ja melkein pysähdyttäen hevosensa. "Minun sisareni ei ole sovelias puoliso teidän kuninkaallenne, ja hänen tunteellinen sisarensa vieläkin vähemmän minun veljelleni. Tämä kaksinkertainen yhdysside tulee vahingolliseksi molemmille valtakunnille. Te joudutte helposti osallisiksi meidän onnettomasta suhteestamme paavilliseen hoviin, ja jos vihamielisyys teidän kuninkaanne ja hänen veljiensä välillä puhkeaa ilmiriitaan, niin ei ole epäilystäkään kenen puolelle prinsessa Ingeborg, kuningattarena, kehoittaa minun rakastetun veljeni asestamaan Tanskaa: tiedättehän itse paremmin kuin minä, että hän rakastaa paljon enemmän sotaista herttua Eerikkiä kuin kruunattua veljeään."
"Totisesti, minä ihailen teidän valtioviisauttanne, korkea-arvoisa herra!" vastasi Brunke imarrellen, vaikka hänen viekas katseensa näytti oivaltaneen prinssin salaisimmat ajatukset. "Te olette yhtä viekas kuin ylevä: te asetatte Tanskan ja Ruotsin onnen tärkeämmiksi kuin teidän oman sisarenne ja veljenne yksityiset sydänasiat. Siitä minä tunnen teidän ylevän ruhtinaallisen henkenne, joka asettuu pikkumaisten perhesuhteiden yläpuolelle. Mutta totta puhuen, minä en käsitä miten tämä kaksinkertainen liitto voitaisiin estää tai peruuttaa ilman rauhanrikkomusta. — Niinkauan kuin teidän kuninkaallisella veljellänne on täällä valta ja hän vain seuraa omaa tahtoaan" — —
"Odottakaa, Brunke!" kuiskasi prinssi. "Se vieras, jonka me tuomme tänä iltana hänen luokseen, muuttaa pian asioiden tilan tässä maassa. Minua itseänikin värisyttävät nämä tulevat tapahtumat; mutta entiselleen ei myöskään voida jäädä. Teidän nuori kuninkaanne tarvitsee myöskin viisaan neuvonantajan, joka hänen nimessään voi hallita maata ja kansaa. Siihen ei kukaan sovi teitä paremmin. Toimikaa, urhokas Brunke, jos joudutte vaaraan, niin voitte luottaa minuun." —
"Piiloittakaamme nämä asiat salakammioon, arvoisa herra!" kuiskasi Brunke ja katseli varovaisesti ympärilleen. "Sanotaan, että metsällä ja maallakin on korvat. Ehkä olisi viisainta, jos minä tästälähtien esiintyisin muka ollen armollisen herrani epäsuosiossa" —
"Oikein, Brunke! Vastustakaa minua huomenna päivällispöydässä kuninkaan kuullen, minä sanon teille sanan, josta te teeskentelette suuttuvanne."
"Jokaisen julkisesti minulle lausumanne epäsuosiollisen sanan, ylhäinen herrani, pidän minä salaisen suosionne osoitteena. Sen ainakin voin luvata teille", lisäsi hän nopeasti kuiskaavalla äänellä, pidellen kättä suun edessä "että kumpaakin naima-asiaa viivytellään niin kauan kuin suinkin. Mitä minuun itseeni tulee luotan minä teidän ruhtinaalliseen sanaanne."
"Tuossa on käteni, ovela Brunke", vastasi prinssi ojentaen hänelle kätensä. "Mutta nyt saamme kiirehtiä. Kardinaali on jo järven rannalla." Molemmat kannustivat ratsujaan ja saavuttivat pian muun seurueen järvenrannalla, jonne oli rakennettu lauttaussilta silloisen vilkkaan liikenteen vuoksi. Heidän siinä seisoessaan tuli ritari Palle ratsastaen täyttä nelistä ja kertoi aivan hengästyneenä prinssille drotsin ja hänen molempien metsästäjiensä hyökänneen hänen kimppuunsa yhtaikaa.