"No no, eipä hän niiden näkemisestä kuole, kun minä vien hänet sen ritarin syliin, jonka luona koko hänen mielensä on."
"Mitä, oletko sinä hullu, Volle? — Kuka ritari?"
"Niin, hän kuuluu olevan mieltynyt johonkin, joka tuli hulluksi rakkaudesta häneen. Ehkäpä lintu onkin lentänyt Haldista, antaakseen vastaleivotun Randersin sillan ritarin vangita itsensä, ja tämähän on velkaa hänelle sulhasen sensijaan, jonka otti häneltä kuluneena yönä."
"Mene tiehesi, Volle", vastasi Sven Tröst syvään huoahtaen. "Siltoja minä osaan repiä ja iskeä roistoja otsaan; mutta sitä lintua, josta sinä puhut, minä en koskaan pyydystä. Pikku Agneeta Björnholmasta oli uni; hänen sielussaan ei ole enää muistoa minusta, ja minulla on jäljellä vain kuva hänestä ilman elämää ja rakkautta."
"Ah, tyhjää, rakkaudessa on aina vähän valetta, sen te hyvin tiedätte, ja hän pitää teistä pikemminkin liian paljon kuin liian vähän", mutisi Musta Sven. Mutta nuori ritari käänsi hänelle selkänsä ja meni toivonsäde levottomassa katseessaan makuuhuoneeseensa ritariparvelle.
* * * * *
Seuraavana aamuna Sven Tröst seurasi enoansa Haldiin mukanaan suurin osa linnan miehistöä. Hän oli hajamielinen ja vastasi kaikkiin kysymyksiin väärin. Musta Sven oli nyt pessyt ja siistinyt itsensä; hän seurasi joukkoa leikkiä laskien ja iloisesti laulaen.
"Mitä sinä mietit rakas uskollinen sisarenpoikani?" kysyi Niilo Ebbesen ystävällisellä äänellä laskien kätensä nuoren ritarin olkapäälle. "Tanskanmaan kohtaloako vai minun ja prinssi Oton tulevaisuuttako sinä niin syvämietteisesti mietit?"
Sven Tröst punastui, mutta Musta Sven hymyili salassa ja kohautti olkapäitään.
"Jumala suojelkoon Tanskaa ja teitä myös, rakkahin eno!" huudahti hämillään oleva haaveksija ja riuhtautui irti mielikuvista, jotka näyttivät pitävän häntä vallassaan. "Mutta vaikka minä en tänä hetkenä ajatellut isänmaan enkä teidän ja jalon prinssi Oton palvelemista, luulen minä ettei minulla ole parempaa asiaa maailmassa, jonka puolesta minä uhraisin elämäni ja ajatukseni. Senmukaan, mitä minä olen kuullut, olette te jo antanut jalat saksalaisten alle."