Vartija poistui. Päällysmies astui linnan saliin, mihin vanha marski Vendelbo saatettiin, neljän asestetun sotilaan saattamana.
"Kuka te olette? Mitä te tahdotte minusta?" kysyi saksalainen käskynhaltija ankaralla äänellä, välttäen levottomana vanhan sotapäällikön tuikean katseen.
"Tanskan kuninkaan drotsi ja marski", vastasi Pietari Vendelbo tyynen arvokkaasti, katsoen häntä lujasti silmiin. "Teidän herranne, kreivi Juhanan, suojeluskirjan nojalla, vaadin minä, että herrani ja kuninkaani loukkaamaton persoona heti paikalla saatetaan vapaalle jalalle." Hän ojensi nyt kreivi Juhanan onnettomalle kuninkaalle antaman suojeluskirjan, ja linnan isäntä tuijotti suuresti hämmästyneenä kirjeeseen ja suureen sinettiin "Sitäpaitsi vaadin minä herrani ja kuninkaani nimessä", jatkoi marski, "että te viivyttelemättä luovutatte meille kahleissa ja raudoissa molemmat rohkeat majesteetin rikkojat".
"Te näette hämmästykseni, herra marski", vastasi päällysmies kohteliaalla äänellä, luettuaan ensin hitaasti kirjeen. "Minä en ymmärrä sanaakaan siitä mitä puhutte. Tästä kirjeestä näen tosin, että olen velvollinen osoittamaan teidän herrallenne ja kuninkaallenne kaikkea kunnioitusta ja avunantoa, jos hänen armonsa suvaitsisi pyytää täältä kyytiä tai muuta apua matkalleen. Mutta kun minulla ei ole ollut kunniaa ja onnea nähdä hänen kuninkaallista armoaan, en ymmärrä mitä tarkoitatte hänen vapauttamisellaan, ja yhtä vähän ketä majesteetin rikkojia vaaditte luovutettaviksi."
"Verrattoman häpeällistä", mutisi marski tanskaksi polkaisten lattiaan. Mutta hän huomasi samalla linnanpäällikön antavan vartijalle merkitsevän viittauksen ja malttoi mielensä. "Sallikaa sitten, että ilmoitan teille asian", sanoi hän saksaksi. "Minun kuninkaani on täällä linnassa luultavasti jossain teidän vankitorneistanne. Tänä aamuna on kaksi roistoa ja murhapolttajaa raastanut hänet tänne; heidän täytyy myös olla täällä, olen seurannut petturien jälkiä portille asti. Konnantyö on tehty. Ei maksa vaivaa salata sitä."
"Kuolema ja kirous, herra marski", huudahti linnanvouti astuen askeleen taapäin, käsi pitkällä miekallaan. "Teidän kertomuksenne kuninkaan ryöstämisestä, aivan kuin hän olisi ollut jokin ihana neito, tuntuu minusta narrimaiselta ja mahdottomalta seikkailulta. Minun täytyy uskoa teidän kulkevan unissanne, herra marski, sillä näin aikaisin aamulla, ette kai ole saanut humalaa."
"Alhainen roisto!" huusi nyt vanha marski äärimmilleen tulistuneena ja paljasti miekkansa "Päästä silmänräpäyksessä onneton kuninkaani vapaaksi, taikka elävän Jumalan kautta —"
"Taikka mitä?" keskeytti hänet linnanvouti kylmällä ivanaurulla, astuen taaksepäin paljastetuin miekoin, samalla kun hänen neljä vahvaa sotilastaan hänen viittauksestaan heittäytyi vanhan kiivaan marskin kimppuun vääntäen miekan hänen kädestään.
"Jos te olette ritari", huusi marski, "niin taistelette kanssani ja annatte jumaluuden ratkaista välimme. Minä julistan teidät pelkurimaiseksi konnaksi, jos kieltäydytte."
"Sellaiselle julistukselle saatan minä nauraa", vastasi päällysmies. "Kunniani puolesta ei minun tarvitse koetella voimia vanhan voimattoman mielipuolen kanssa."