"Oma herttuamme, teidän herra veljenne, ylpeä junkkari", vastasi laalantilainen. "Ja se täytyy meidän myöntää, ett'ei hän olisi voinut antaa meille reippaampaa johtajaa, niin nuori kun hän onkin. Hän ei ole koskaan neuvoton ja pelkää yhtä vähän tapella kuin lausua julki ajatuksensa."
"Sepä vasta on Sven Tröst, jolla on sekä nokka että kynnet", sanoi prinssi pilkallisesti hymyillen. "Mutta lohdutuksella, jota tarvitsette siellä kotona, täytyy olla pää nokkana ja jotain muuta kynsinä kuin lyhyt miekka."
"Meidän oikea toivorikas lohdutuksemme ei ole ilman päätä, herra junkkeri", vastasi laalantilainen "eikä häneltä Jumalan avulla tule puuttumaan myöskään aseita ja avustusta, sillä lähinnä Herraamme ja pyhää Knuutia, on teidän jalo herra veljenne kaikkien tanskalaisten toivo ja lohdutus."
"Oletpa nopsa mies. Mikä on nimesi?"
"Knuut Låle, jalosukuinen herra; ja toivon ettei hyvä pyhimyskaimani ota kättänsä pois minusta eikä maastani ja kansastani, koska hän kuitenkin on lähinnä peräsintä Herramme luona."
"Sinäpä olet vahva uskossa, maanmies; siinä olet oikeassa", sanoi prinssi hymyillen samalla pilkallisella tavalla. "Jos kaikki olette sitä uskoa, ei maalla ja valtakunnalla ole mitään hätää. Pyhä Knuut oikealla sivullaan on veljeni kyllä selviytyvä kaljusta kreivistä, kuten häntä kutsutte."
"Ah, jospa se olisi pyhän Knuutin ja Herramme tahto, nuori herra!" huudahti laalantilainen. "Silloin olisi yhdentekevää, vaikka te ette olisikaan samaa mieltä."
"Ei, mutta katsoppas vain!" huudahti prinssi vakavana, katsoen tarkasti Knuut Lålea. "Luuletko ymmärtäväsi, koska tarkoitan totta tai ei? Luuletko, että pidän pilanani pyhää Knuutia? Pidätkö minua kerettiläisenä?"
"Ei, Jumala varjelkoon, nuori herra; mutta tuskinpa uskotte pyhään Knuuttiin yhtä vahvasti kuin minä. Muutoin ette ajattelisi matkustaa keisarin kartanoon sensijaan että tulisitte kanssamme kotiin auttamaan rehellistä veljeänne hallitukseen."
"Mutta mitäs sanot maanmies, jos juuri pyhältä Knuutilta olisin saanut toisen tehtävän, kuin mitä sinä ja nokkaviisas Sven Tröst minulta vaaditte? Voitko tietää, ettei maan suurella suojeluspyhällä ole jotain muuta suunnitelmaa minuun nähden, jota sinä tai ne kaikki muut narrit eivät voi uneksiakaan? Katso minua!" jatkoi prinssi ylpeällä katsannolla. "Etkö voi nähdä pyhän Knuutin sinettiä ja nimimerkkiä otsallani? Ne ovat taivaalliset kirjeet, joita nykyään kirjoitetaan sitä tietä, ymmärrätkö?" Näin sanoen kannusti hän hevostaan ratsastaen edelleen, antautumatta enempää laalantilaisten kanssa keskusteluun.