"Jos minä en aivan erehtynyt, kuninkaani", vastasi Junkker Strange, "niin he käyttivät enemmän kannuksia, kuin suitsia, ilahduttaakseen kuningastani kilparatsastuksella."
"Poikien kujeita!" sanoi Valdemar vihaisesti. "Jos he todellakin tahtovat taittaa käsivartensa ja jalkansa, niin he voivat tehdä sen toisen kerran, eikä silloin kun minä lähetän heidät sinne missä tarvitaan terveitä miehiä ja järkevää väkeä. Ketä he olivat?"
"Lyhyt, paksu Absalon Belg oli toinen, ja jos minä näin oikein niin oli toinen teidän reipas, hentoluinen sisarenpoikanne, nuori kreivi Otto."
"Mitä? Sekö piimäsuu nulikka? Aikooko hän teidän mukaanne? Eihän hän vielä ole ritarikaan", sanoi kuningas, ja hänen kasvonilmeensä lauhtuivat. "Voisinpa muuten lyödä vetoa, että hän ratsastaa Esbern Snaren pojan kumoon ja mäsäksi."
Sitten kuningas kääntyi leikkiä laskien iloisen kreivi Engelbrektin puoleen, joka ratsasti hänen vasemmalla sivullaan "Eikö teidän nuori rouvanne pelännyt antaa teidän matkustaa Böömin kuuluisien kaunotarten luokse?" kysyi hän.
"Minun vaimoni on kyllä hiukan mustasukkainen, jalo herra!" vastasi kreivi Engelbrekt samaan leikilliseen tapaan. "Mutta hän ei pelkää minun uskollisuuteni joutuvan kovinkaan suureen vaaraan Böömissä. Jos minä matkustaisin Flanderiin tai Portugaliin, silloin olisivat asiat toisin."
"Mitenkä niin?" kysyi kuningas. "Ovatko siis flanderilaiset ja portugalilaiset kaunottaret niin vaarallisia ja vastustamattomia?"
"Niin väitti ainakin minun vaimoni viime vuonna", — vastasi kreivi, "kun minä palatessani kotiin Gentin flanderilaisesta kreivihovista ehdottomasti ylistin kreivi Ferdinandin sisarta, portugalilaista prinsessaa Berengaria kauneimmaksi naiseksi mitä minä milloinkaan olin nähnyt, emmekä me kotipappini kanssa voineet uskoa hänen taikakeinoilla sokaisseen minua ja kaikkien muiden ritarien silmiä."
"Te olette mies, joka ymmärrätte naiskauneutta", vastasi kuningas hymyillen, "ja taitaapa teidän rouvallanne olla kylläkin syytä pitää silmänsä auki. Mutta, jos todellakin aviomies on velvoitettu kulkemaan ummessa silmin jokaisen vieraan kaunottaren ohitse, niin silloin ei minusta tuo niinkutsuttu aviosääty näytä olevan sopusoinnussa oikean ritarillisen mielen kanssa, enkä minä milloinkaan voisi sitoutua sellaiseen uskollisuuteen."
Pietari-piispa, joka ratsasti ajatuksiinsa vaipuneena kuninkaan oikealla puolella, pudisti päätään; mutta kuningas joka tunsi hänen tulisen luonteensa ja hänen ankarat mielipiteensä, antoi hänelle harvoin suunvuoroa muiden läsnäollessa.