GUDMUND (on hiipinyt salaa pois talon varjoa myöten). Hyvää yötä, Helga! (Ääni kuuluu yhä kauempaa.) Sinä tulet siis huomenna Närlundaan?
HELGA (huutaa riemuiten). Niin, minä tulen! Hyvää yötä, Gudmund!
Esirippu laskee.
TOINEN NAYTOS.
Närlundan suuri tupa. Kodikas vanhanaikainen talonpoikaistupa. Oikealla puolen perällä on ovi sen ulkopuolella olevaan pieneen eteiseen. Oven vasemmalla puolen takkauuni, sen takana ovi, josta mennään keittiöön. Vasemmalla seinällä kaksikerroksinen uudinsänky, edessä raanut, jotka ulottuvat lattiaan asti. Lähinnä katsojia ovi Gudmundin huoneeseen. Oikeanpuoleisessa nurkassa taalalaiskello. Ikkuna keskellä oikeaa sivuseinää. Sen edessä pöytä, jonka vieressä Inga-emännän nojatuoli. Keskellä lattiaa suuri, vanhanaikainen maalaamaton pöytä ja pari maalaamatonta tuolia. Tinakannuja ja kupariastioita hyllyillä ovien yläpuolella.
Inga-emäntä, kaunis, harmaahapsinen talonpoikaisvaimo, istuu ja nukkuu päivällisunta, suuri tyyny pistettynä pään taakse. Hänen edessään pöydällä on suuri piplia ja virsikirja sekä silmälasit. Sängyn vieressä penkillä nukkuu Erland Erlandsson. Hän on laihanpuoleinen mies, kasvot säännölliset. Huoneen keskellä olevan pöydän ääressä istuvat Helga ja Gudmund, jäykkinä, unisina ja haluttomina, toisella kirja, toisella sanomalehti kädessä. Kissa nukkuu eräässä nurkassa.
GUDMUND (nousee kyllästyneen näköisenä ja astuu kellon luo). Jospa ymmärtäisi mitä varten nämä pyhäiltapäivätkin luotiin! Ne ovat niin loppumattoman pitkiä ja ikäviä.
HELGA (katsahtaa ylös kirjastaan). Eikö Gudmund ajele tänään Ålvåkraan?
GUDMUND (kääntyy kiivaasti häntä kohti, ikäänkuin olisi loukkautunut kysymyksestä). Miksi Helga niin kysyy?
HELGA (viattomasti). Onhan Gudmund ajellut Ålvåkraan joka pyhä siitä asti kun minä tulin tänne Närlundaan.