ANNA (ääneen). Suotorpantyttö!!
(Vaikenee, kaikki ovat kuulleet huudahduksen. Kun Helga tulee vapisevin käsin tarjoamaan kahvia Hildurille, katsoo tämä häneen tuikeasti, ja Helga luo katseensa alas.)
INGA (keskeyttääkseen tukalan vaitiolon). Onko kahvi liian heikkoa?
ANNA. Ei, se on oikeata pitokahvia.
INGA (Helgalle, joka on mennyt tarjotinta kantaen perälle ja näyttää hyviä onnettomalta). Pane tarjotin pois, Helga, ja mene ulos!
ANNA. Oliko tuo Suotorpantyttö?
INGA. Kyllä se on hän.
ANNA (jäykästi). Kyllä minun mielestäni on omituista, että te pidätte tuollaista talossanne.
INGA. Minä otin Helga Niilontyttären luokseni, kun kuulin miten hän oli käyttäytynyt Per Mårtensonin asiassa. Molemmat, sekä Erland että minä, katsoimme kristityn velvollisuudeksi auttaa onnetonta tyttöä.
ANNA (neuvoen). Mutta kristityn velvollisuus on myöskin estää paheiden ja kevytmielisyyden tunkeutumista kotiinsa.