LAUTAMIES. Hyvästi ja kiitos, Inga emäntä! (Ojentaa hänelle kätensä.) Pelkään pahoin tämän asian vielä menevän myttyyn.
INGA (varovasti). Se riippuu Gudmundista.
LAUTAMIES (poistuu Erlandin kanssa).
ANNA. Toivokaamme parasta. Hyvästi ja kiitoksia!
(Kättelee Ingaa ja seuraa miestään.)
HILDUR (Gudmundille). Nyt minä saan nähdä, Gudmund, minkä arvoinen minä olen sinulle. (Kääntyy hänestä ja menee Ingan luo.) Hyvästi Inga-äiti! Minä toivoisin, ettei tämän ensinäkemän tarvitsisi jäädä viimeiseksi.
INGA. Kiitos sinulle, Hildur! (Pitelee hänen kättään.) Älä nyt ole niin ankara tytölle! Voi tapahtua kenelle hyvänsä, että hän joskus tarvitsee ihmisten sääliä.
HILDUR. Vaikka te kuinka pyytäisitte, Inga-äiti, niin minun on mahdoton ottaa Suotorpantyttöä palvelukseeni.
(Menee nopeasti ulos, Gudmund seuraa häntä ääneti.)
INGA (pudistaa epäröiden päätään). Mitä tästä tulee? Kaunis hän on näöltään, mutta hän on varmasti sellainen, joka etupäässä aina ensiksi ajattelee itseään. (Sulkee silmänsä ja tuumii.) Sitä ei voi auttaa. — — Helgan täytyy poistua. — — Helgan täytyy muuttaa.