JANNE. Enpä vastaa kieltävästi, hyvä emäntä, sillä niukasti elämme kotona tätä nykyä.
(Istuutuu pöydän ääreen ja syö hyvällä ruokahalulla.)
INGA. Janne tulee vähän sopimattomaan aikaan, sillä Gudmund viettää tänään häitään.
JANNE (syödessään). Kyllä tiedän, emäntä, kyllä tiedän. Senpävuoksi lähdinkin tänään liikkeelle. Minä olen matkalla häätaloon, mutta minulla oli sivumennessä tänne vähän asiaa. Kuulin että täällä on huomenna toisen hääpäivän pidot. Sattuisiko niin hyvin, että täällä tanssitaan?
INGA. Ei tiedä vaikka olisi vähän tanssiakin. (Ystävällisesti.) Jos Janne soittaa Ålvåkrassa, niin tulee hän myöskin mukana tänne! Kuuluuhan hän hääjoukkoon.
JANNE (huomattavalla helpoituksella). Niin, sitä minä odotinkin, mutta kaikessa tapauksessa on hyvä tietää varmasti.
INGA (hetken vaitiolon jälkeen). Onko Janne yhtään tavannut Helgaa? Tehän olette naapureita siellä Suursuolla.
JANNE. Minä näin hänet pari päivää sitten. Minun mielestäni hän näytti hyvin surkealta. (Hetken mietittyään.) Ettekö te pitänyt Helgasta, Inga-emäntä? Te annoitte hänen muuttaa jo puolen vuoden kuluttua!
INGA. Tietääkö Janne, ei minulla koskaan ole ollut ketään palveluksessani, jonka kanssa olisin tullut paremmin toimeen. Mutta nyt kun Gudmund menee naimisiin ja Hildur muuttaa tänne, niin on meitä liian monta naishenkilöä talossa. Ja sen, joka oli nuorin ja viimeksi tullut, täytyi väistyä.
JANNE. Hän on itsekin sanonut samaa minulle. Ja hän on näyttänyt minulle miten paljon te olette antaneet hänelle sekä vaatteita että muuta, niin että se pieni vaatenyytti, joka hänellä oli tänne tullessaan, oli kasvanut kokonaiseksi kirstuksi. Eihän sitä voinut ottaa uskoakseen että te olitte niin kovin tyytymättömiä häneen, koska isä Erland itse kyyditsi hänet kotiin.