ERIK PERSSON. Hänenkö vanhempansa? He ovat köyhiä, mutta siitä ei ole vaaraa. He ovat kunnon ihmisiä. He ovat niin häpeissään tyttärensä puolesta, että he tuskin antavat hänen jäädä kotiin.
OIKEUDENPALVELIJA (tulee vasemmalta Helgan kanssa. Hän pitelee häntä kädestä ja osaksi vetää, osaksi työntää häntä sisään. Helga on kohottanut yhden käsivartensa peittääkseen sillä kasvonsa. Hän aikoo vaipua yhdelle takimaisista penkeistä.) Mutta oletko sinä tänään aivan järjiltäsi? Sinun pitää astua tuomaripöydän luo. Nyt on sinun asiasi esillä. (Hän vie hänet oikeuden eteen.) Jää nyt vain siihen seisomaan!
TUOMARI (yleisölle, joka naureskelee ja kuiskuttelee). Olkaa hiljaa! (Helgalle.) Ei kukaan ole sinua kutsunut tänne, vaan sinä itse olet anonut apua oikeudelta. Sinun on sopimatonta pysytellä poissa silloin kun sinun asiasi ratkaistaan. (Hän silmäilee edessään olevaa asiakirjaa.) Pysyykö Helga Niilontytär Per Mårtensonia vastaan tekemässään syytöksessä?
HELGA (lyhytkasvuinen, hinterä, itkettynyt. Hän näyttää olevan aivan nuori, yllään pieneksi käynyt ripilläkäyntipukunsa, päässä musta silkkihuivi, jaloissa kömpelöt, suuret kengät. Hän vastaa kuulumattomasti).
TUOMARI. Koska sinä kerran olet tuonut asiasi oikeuteen, niin täytyy sinun myöskin vastata kun oikeus kysyy sinulta. — Pysytkö sinä kasvatus-avustuksen vaatimuksissasi Per Mårtensonilta? Väitätkö sinä vieläkin hänen olevan sinun lapsesi isän?
HELGA (yrittelee vastata).
TUOMARI (kohauttaa olkapäitä, kääntyy Periin). Kieltääkö Per Mårtenson edelleenkin tämän?
PER MÅRTENSON (40-vuotias mies, reippaan näköinen ja rohkearyhtinen). Kiellän, herra tuoman.
TUOMARI (katsoo asiakirjoihin). Viime käräjillä esitettiin vakavat todisteet vastaajaa vastaan, ja vastaaja myönsi itsekin Helga Niilontyttären palvelleen hänen talossaan. Sen nojalla tuomittiin vastaaja maksamaan kasvatusapua Helga Niilontyttärelle, ellei hän halunnut valanteolla vapautua siitä. — Onko Per Mårtenson valmis valalla vannomaan?
PER MÅRTENSON. Olen, herra tuomari.