BRIITTA (yhdelle nuorista miehistä). Voi mun päiviäni miten pulska sinä olet, Niilo!
NUORI TALONPOIKA. En minä ainakaan omasta puolestani pidä tästä koreilemisesta. En tunne itse itseäni näissä pukimissa.
MAIJA-EMÄNTÄ. Kyllä se Hildur vain osaa pitää muut aisoissa. Hän saa kaikessa tahtonsa perille. Minun ymmärtääkseni eivät vanhemmat ole kovinkaan tyytyväisiä tähän naimiseen.
KARIN-EMÄNTÄ. Ajatelkaa, että hän on saanut koko nuoruutensa ijän ajatella vain pukeutumistaan.
MAIJA-EMÄNTÄ. Hän saa isänsä taipumaan mihin tahtoo. Minä olen oikein iloinen ettei hän saanut päähänsä että mekin vanhat pukeutuisimme kansallispukuihin, sillä kyllä meidänkin olisi ollut pakko suostua.
HILDUR (kultakruunu päässä, ylt'yleensä koristeltuna kirjavilla silkkinauhoilla, helminauhoilla, ketjuilla j.n.e. — huntua ei käytetä kansallispuvussa — näyttäytyy ikkunassa. Hän seisoo ääneti ja katselee maantielle).
BRIITTA (näkee Hildurin ja huudahtaa). Kas morsian!
KAIKKI MUUT (huutavat kilpaa). Kas morsian!
ERÄS TYTTÖ. Miten kaunis hän on!
ERÄS MIES. Oletteko milloinkaan nähneet kauniimpaa morsianta?