ERLAND. Sinä tulet kuitenkin mukaan, Gudmund. Saat itse puhua Hildurin kanssa. Hän rakastaa sinua. Ehkei käy niin huonosti kuin sinä pelkäät.
GUDMUND. Minä en usko hänen rakkauteensa, isä. (Myöntyy, kun Erland aikoo keskeyttää hänet.) Niin, olenhan sanonut, että teen niinkuin te tahdotte.
(He menevät. Kuuluu ulkoa hyvästelemistä ja pyörien rätinää. Sen aikana esirippu laskee.)
NELJÄS NÄYTÖS.
Erik Perssonin talo Ålvåkrassa. Perältä näkyy pienisaarinen ja metsärantainen Klar-joki. Joen toiselta puolen, metsäisen vaaran juurelta häämöittää kirkontorni. Näyttämön poikki kivinen aita, jonka portit ovat auki, sen takana maantie. Vasemmalta näkyy osa ruotsalaiseen talonpoikaistyyliin rakennettua taloa, ulkokuisti on puuleikkauksilla koristettu. Talon edustalla penkkejä ja puutarhasohvia. Keskellä näyttämöä, perälle päin, pitkä pöytä, katettu valkealla liinalla, jonka laidoissa kirjava raita. Pöydällä leivoksilla täytetty korkeajalkainen maljakko; viinikannuja ja laseja. Oikealla lehtimaja. Pöydät ja talo koristetut seppeleillä ja kukilla. Penkeillä istuu joukko vanhempia häävieraita, juhlallisina ja jäykkinä. Nuorta väkeä istuu ja seisoo; he ovat kaikki kansallispuvuissa ja näyttävät katselevan toistensa kirjavia pukuja. Nuoret ovat iloisia, naureskelevat leikkiä laskien.
LAUTAMIES (seisoo kuistin rappusilla ja katselee tielle päin, varjostaen kädellään silmiään). Kyllä Närlundalaisten pitäisi jo olla täällä.
ERÄS VANHEMPI TALONPOIKA. Niin onpa ihmettä, että Gudmund on niin hidas.
LIINA (nuori tyttö, tulee ulos. Lautamiehelle). Minun käskettiin sanoa, että nyt on morsian melkein valmiiksi puettu, niin että hän on kohta valmis kirkkoon.
LAUTAMIES (kärsimättömästi). Tervehdä sinä heitä, että sulhanen ei ole vielä tullut, niin että hänellä kyllä on aikaa pukea itsensä niin koreaksi kuin haluaa.
(Menee sisään, Liinan seuraamana.)