ERLAND. (tarkkaavasti). Vai niin, Helgan.
GUDMUND. Niin, isä. Kun Helga tuli minua onnittelemaan. Silloin jokin kova suli minussa. Minä tulin niin liikutetuksi hänen tulostaan. — Teitä toisia voin katsoa pää pystyssä; kun Helga tuli, en enää kyennyt. Hänen pitäisi vihata minua, mutta aina hän on yhtä lempeä.
ERLAND. Gudmund! Varmasti sinä et rakastakaan Hilduria?
GUDMUND. Kyllä minä olen rakastanut. En ketään ole asettanut häntä korkeammalle. Tiesinhän minä meidän arvomme ja rikkautemme hänen kauttaan kohoavan, ja minä tiesin varmasti, että siinä talossa, missä hän hallitsee, olisi hyvä elää. — Minä olin oikein ylpeä ja mielissäni, kun olin saanut myöntävän vastauksen häneltä. Mutta sitten kun hän pakotti minut lupaamaan, että Helgan täytyy muuttaa, olen minä alkanut epäillä häntä toisenlaiseksi kuin miksi minä hänet luulin. Sillä hän oli väärässä, isä. Se oli sydämetöntä ja kovaa. Joka kerta kun minä menin hänen luotaan, en voinut olla ihmettelemättä, mitenkä kauan hänen rakkautensa minuun kestäisi, jos se asetettaisiin koetukselle. Ja samalla minä näin Helgan seisovan käräjäsalissa piplia sylissä. Ja minä kuulin hänen huutavan: "Minä luovun kanteesta! Minä pidän hänestä vieläkin. Minä en tahdo että hän vannoo itsensä onnettomuuteen minun tähteni."
ERLAND (hetken vaitiolon jälkeen). En tiedä, olenko ymmärtänyt sinut oikein, Gudmund. Et suinkaan sinä enää ajattele voivasi mennä naimisiin?
GUDMUND (kasvoilla jalo ilme). Siinä on minun koko tulevaisuuteni ja onneni! Täytyykö minun luopua kaikesta tästä, vaikka en edes itse tiedä olenko minä ollenkaan puukkoa käyttänyt? Isä, minä tunnustan tämän teille, kysyäkseni teiltä neuvoa.
ERLAND. Siitä tulisi sinulle kova edesvastuu, jos asiat ovat niinkuin sinä uskot. Et suinkaan sinä tahdo vetää mukanasi Hilduria ja hänen sukuaan onnettomuuteen?
GUDMUND. Minä en itse voi tätä asiaa selvittää. Sano minulle mitä minun pitää tehdä.
ERLAND. Kaiken sen jälkeen mitä olen kuullut, Gudmund, minä sanon, että ainoa minkä voimme tehdä on se, että menemme Ålvåkraan ja kerromme mitä on tapahtunut.
GUDMUND. Mutta tarvitseeko minun tulla mukaan, isä? Ajattelin, että minun pitäisi siitä päästä. Nyt ovat kaikki häävieraat koolla. Siitä syntyy sellainen hämminki.