GUDMUND (kiivaasti). Helga? (Seisoo hetken ääneti; senjälkeen tyyneesti.) Isä, tule, nyt me lähdemme!
(Poistuu kiireesti samaa tietä, jota oli tullutkin. Erland menee ajatuksiin vaipuneena jälestä).
(Näyttämö on vähän aikaa tyhjä, kuuluu piiskan läimäyksiä ja pyörien jyrinää, mutta ei naurua eikä puhetta. Vähän senjälkeen soutaa vene takaisin jokea pitkin. Sitten tulee Helga maantieltä pihalle Janne Österin seurassa.)
JANNE (viittaa joelle). Tuolla menevät Sörbyyläiset takaisin joen yli, ja tuolla (viittaa oikealle) — tuolla ajaa Erland Erlandsson Gudmundin kanssa vallesmannin luo! Nyt sinä näet, että kaikki ovat menneet matkoihinsa. Miksi tahdoit juuri minun palaamaan takaisin sinun kanssasi tänne?
HELGA. Minä näen tulleeni liian myöhään.
JANNE. Niin, ei tänäpäivänä vietetä häitä Ålvåkrassa. Ja koska ei tässä pelimannilla ole ansion toivoa, niin on parasta, että minä nyt menen todenteolla kotiin.
HELGA (miettii, epäröi ja sanoo viimein päättävästi). Janne menee sisään sanomaan Hildurille, että tänne on tullut vieras, joka tahtoo puhutella häntä.
JANNE. En minä ikinä usko, että hän tulee ulos puhumaan sinun kanssasi, Helga.
HELGA. Te saatte kuitenkin koettaa, Janne! Ettekö te ymmärrä, että minulla on tärkeää asiaa, kun kerran minä tätä pyydän.
JANNE. No niin, eiväthän he sentään voi syödä häntä senvuoksi.