HELGA (itsekseen, voimatta käsittää mitään). Mitä hän raamatulla tekee?
JANNE ÖSTER. Hän vannoutuu vapaaksi.
HELGA. Mutta silloinhan hän vannoo väärän valan.
TUOMARI (terävästi, Helgalle). Mitä sinä sanoit?
HELGA (änkyttäen). En mitään. (Hän aikoo ensin väistyä, mutta äkkiä hän kääntyy ja kiirehtii tuomarin luo. Kiihkeästi ja rukoillen.) Niin, minä pyytäisin ettei herra tuomari sallisi hänen vannoa! Ymmärtäähän herra tuomari minun puhuneen totta.
TUOMARI (huomattavaa vastenmielisyyttä tuntien). Minä tiedän toisen teistä valehtelevan. Mutta minä en tiedä kumpi teistä on se joka pysyy totuudessa.
HELGA (hyvin nopeasti, yhä kiihtyneemmin). Tietäähän herra tuomari itsekin hyvästi miten ankaria kaikki ihmiset ovat täällä pitäjässä silloin kun on kysymyksessä jokin, joka koskee naimista. He eivät tiedä pahempaa syntiä kuin se, jonka minä olen tehnyt. Ymmärtäähän herra tuomari miten tukalaksi minun asemani kävi, kun minä tunnustin kuka lapsen isä oli. Olisinkohan minä ollut niin kova itselleni, jos minä olisin voinut syyttää jotakin muuta kuin nainutta miestä?
TUOMARI (välittämättä sen enempää Helgasta kääntyy notarion puoleen). Lakikirja!
HELGA (kiihkeästi, hiljaa Perille). Sinä tahdot vain vaimosi vuoksi vannoutua vapaaksi. Mutta ethän sinä senvuoksi voi luopua iankaikkisesta autuudesta.
PER MÅRTENSON. Pidä suusi kiinni!