HELGA (samalla tavalla). En minä ikinä olisi tätä uskonut. Minä en olisi ikinä sinua syyttänyt, jos olisin voinut aavistaa sinun vannovan väärin.
TUOMARI. Jansson, pitäkää huoli siitä, että syyttäjä on hiljaa sillaikaa kun vala vannotaan!
(Oikeudenpalvelija astuu Helgan luo.)
OIKEUDENPALVELIJA. Hiljaa nyt, Helga! Asia on ratkaistu. Sinä et enää voita vaikka kuinka koettaisit.
HELGA (työntäsee hänet syrjään ja lähestyy tuomarin pöytää. Huutaen). Minä en uskalla katsoa sinuun, Per! Minä luulen näkeväni punaisen leiman otsallasi — sen punaisen leiman, jonka Jumalan sormi painaa kaikkien niiden otsaan, jotka vannovat väärin.
TUOMARI (katsoo ylös kirjasta). Vanno valasi, Per Mårtenson!
(Per asettaa kaksi sormea raamatulle.)
HELGA (huutaa kaikkien kuullen). Eikö kukaan täällä voi häntä siitä estää? Eikö teille ole opetettu niinkuin minulle, että helvetin portit avataan selkoselälleen sille, joka vannoo väärin?
TUOMARI (Helgalle). Ole hiljaa! (Oikeudenpalvelijalle.) Eikö Jansson voi opettaa häntä kunnioittamaan oikeutta?
OIKEUDENPALVELIJA (astuu Helgan luo ja puhuu hiljaa hänelle).