HELGA (tuijottaa taukoamatta Per Mårtensoniin eikä kuuntele tuomaria. Supisee itsekseen). Hän ei sitä uskalla. Hän ei uskalla vetää Jumalan vihaa ylleen.
TUOMARI (alkaa sanella valaa). Minä, Per Mårtenson, vannon ja vakuutan — —
HELGA (horjahtaa taapäin pelosta huomatessaan Per Mårtensonin aikovan toistaa kaavakkeen).
PER MÅRTENSON (kovalla äänellä). Minä, Per Mårtenson, vakuutan ja todistan — —
TUOMARI (keskeyttää). Ei, se ei ollut oikein! Kuunnelkaa tarkasti! (Toistaa hitaasti ja painolla.) Minä, Per Mårtenson, vannon ja vakuutan — —
HELGA (syöksähtää esille, työntäsee Perin käden raamatulta, jonka ottaa käteensä. Yleinen hämmästys. Oikeudenpalvelija tahtoo ottaa raamatun Helgalta).
OIKEUDENPALVELIJA. Anna tänne!
TUOMARI. Anna pois raamattu, Helga!
PER MÅRTENSON. Pois tieltä! Anna tänne raamattu!
HELGA (huutaen). Hän ei saa vannoa. Hän ei saa vannoa!