— Häntä seurasi?
— Holhoojahallitus Kaarle XI:n ala-ikäisenä ollessa.
Näin jatkettiin kuivia kysymyksiä ja kuivia vastauksia, niinkuin tavallisesti pohjoismaiden historiassa. Fehrbellinin tappelusta alkoi kumminkin taivaanranta selvitä, tuli puhe Brandenburgin suuresta vaaliruhtinaasta, Preussista, Fredrik I:stä, ja edelleen Fredrik II Suuresta, ja nyt asetuttiin mukavasti pohtimaan; Mikko Tiukkatuuli sai selvitellä seikkoja, kertoi Maria Theresiasta, Kathariina II:sta, Ranskasta ja Voltairesta, Ludvig XV:sta ja marsalkka Soubise'sta, Englannista ja suuresta Pitt'istä, — kaikki nämä muodostivat monipuolisen, mahtavan kehän, joka ympäröi Preussin suuren kuninkaan olentoa. Hymyn tapainen ilme välähteli rehtori Holstin suurissa, tutkivissa silmissä hänen istuessaan hiljaa ja kuunnellessaan Mikko Tiukkatuulen hiljaista, innokasta kaunopuheliaisuutta. Aralla varovaisuudella liitti hän jonkun piirteen kuninkaasta itsestään ja sitten William Pitt'istä — vaikk'ei sitä ollut kirjassa, ja rehtori kysyi:
— Mistä sinä tämän tiedät? Olet kai kurkistanut Macaulay'hin?
— Olen, vastasi Mikko Tiukkatuuli, luoden alas katseensa.
Mikko Tiukkatuulen kuulustelu oli kestänyt kolme neljännestä, kun rehtori sanoi "riittää".
Epäilemättä oli ykkönen pelastettu? Ja Mikko Tiukkatuuli meni kotiin juhlallisella tuulella; niin, hän söi livekalaa ja olutjuustoa, maanantain päivällistä, sellaisella mielihalulla, kuin ne olisivat olleet häränpaistia ja mehusoppaa! Ja puhui laajasti tutkinnosta.
Näin selviydyttiin askel askeleelta suullisista tutkinnoista. Söyrinki Miehentappaja oli onnettomasti alkanut historiassa. Hän antoi Kaarle XII:n hävitä Poltavan tappelussa Napoleonia vastaan; Kristian Neljäs oli tapellut piispa Absalonin kanssa Femernissä ja paljon muuta hyvää. Paavinvallan rappeutumisesta puhuttaessa on kirjassa sanottu, että "kaksi hävytöntä naista anasti haltuunsa paavin istuimen; he eroittivat ja asettivat paaveja paraansa mukaan". Tämän Söyrinki osasi vallan hyvin muuten, mutta kun hän lopussa sanoi, että kaksi hävytöntä naista "eroitti ja asetti paavia paksuuden mukaan", silloin ei rehtori Holst'kaan voinut pidättää nauruaan, vaan hohotti ääneen ja lopetti kyselyn. Tämän jälkeen autettiin Söyrinkiä kuiskauksella ja merkeillä, ettei hän aivan häpeään joutunut.
Mikko Tiukkatuuli pääsi aineesta aineeseen, kuin tanssien ilmassa nuoralla — niinkuin mikäkin Blondin Niagaran ylitse. Hänen allansa pauhasi saksan — norjan kielioppi, matematiikka, uskonto, fysiikka ja muut hyvät sekaantuen hämärään viitosten ja kuutosten pelkoon. Mutta — hän pelastui maihin joka kerta ja meni kotiin, taaksensa katsomatta, miettimättä ja punnitsematta, niinkuin toiset, minkä arvosanan hän oli saanut. Pari luokan rohkeinta poikaa varustautui eräänä ehtoopäivänä katsomaan tyhjään opettajahuoneeseen, jossa arvosanat säilytettiin; matta he löysivät vaan salaperäisiä ja käsittämättömiä merkkejä, ei mitään numeroita, — Mikko Tiukkatuuli oli iloissaan siitä.
Se saataisiin kyllä aikonansa kuulla — todistuksia julki luettaessa!