No, nyt saatte mennä, molemmat!
Mikko Tiukkatuuli, ja Antti Bech jonkkivat yhdessä pois.
He astuivat rinnan portaita alas. Antti pysähtyi ja tokasi:
— Minusta sinun runosi oli sentään sikamaisen hyvä!
He menivät alemmaksi ja lähestyivät ulko-ovea.
Ulkona koulun pihalla oli elämää, huutoa ja kirkunaa niinkuin tavallisesti.
— Tiedätkös, Tiukkatuuli, sanoi hän — emmekö ole yhtä mieltä siinä, ettemme hiisku sanaakaan toisille siitä, mitä rehtori meille sanoi?
— Tietysti! vastasi Mikko Tiukkatuuli.
— Niin, näetkös, ei noiden nautojen kalloon kuitenkaan mahtuisi, että rehtori on kohdellut meitä sikamaisen leikillisesti.
— Johan nyt, sanoi Mikko Tiukkatuuli. Hän mietti hiukan ja jatkoi: —
Kai hän olikin aikalailla leikkisä? Minäkin sain runoni takaisin!