— Niin. Minä karkaan kotoa; tänä yönä ehkä.
— Oletko sinä hullu!
— Minä en kestä tätä kaikkea. Jos minut nyt ajetaan pois koulusta, niin joutuu isäni aivan epätoivoon, häpeästä, näetkös. Molemmat, isä ja äitikin. Heidän pitäisi kuitenkin keksiä minulle jotakin. Ehkä lähettäisivät jonnekin muualle. Yhtä hyvinhän minä voin mennä itse. Jo ajoissa. Sillä minä en kestä, en.
— Mutta — minne sinä aijot paeta, poika?
— Vähät siitä! Ainahan tuota jonnekin pääsee piiloutumaan, kunnes muut ovat unhoittaneet. Minä aijon kävellä johonkin eteläisempään kaupunkiin. Sieltä lähtee laivoja Amerikaan.
— Sinä joudut kiinni!
— En, kun vaan pysyttelen maaseudulla. Kulen talosta taloon — kunnes saavun perille.
— Entä rahat?
— Minulla on 20 kruunua omaa rahaa.
— Niillä sinä et pitkälle pääse, poika! Saat vielä nälkää nähdä.