Ja Miehentappaja taisteli, liina nenän edessä, itku kurkussa; oli kerrassaan mahdotonta oppia "Angst, Axt, Bank, Braut…" puhumattakaan taivutuksen säännöistä!
Koulun pihalla, välitunneilla, olivat pojat vallan hiljaisia. Mutta eräänä päivänä Matti Johnsgaard selitti, ettei tämä nyt sentään — niin vaikeaa kuin olikin — hengen asia ollut!
Ja Paavo Gundersen kertoi, ettei nyt ollut kysymyksessä keskikoulun päästötutkinto, eikä ylioppilastutkintokaan, niin vähät siitä — kunhan vaan läpäsee…!
Mutta tämä ei lohduttanut Söyrinkiä. Hän uhkasi juosta järveen, ja ehkä olisi sen tehnytkin, ellei Antti Bech olisi rohkaissut häntä, luvaten auttaa kuiskauksella suullisissa tutkinnoissa ja — jos sopisi — lippusella kirjallisissa kokeissa.
Tämä oli Söyrinki Miehentappajan ainoa pelastuksen toivo.
Mikko Tiukkatuuli oli kaiken tämän ohessa hyvin ihmeissään, kun ei tutkinto tuntunut häntä ollenkaan peloittavan.
Eikä hän uskaltanut myöntää itselleen, että hän oikeastaan iloitsi sen tulosta!
Ei hän missään aineessa jäisi. Opettaja Lange oli niin hyvin ohjannut häntä matematiikassa, että siitä hän kyllä selviäisi. Ja toiset aineet piti hänen voida suorittaa jotakuinkin — reppuja ei hän ainakaan saisi! Yhdessä aineessa hän tiesi olevansa niin varma, että siinä piti tulla ykkönen. Rehtorilta historiassa. Ja rehtori Holstin ykkösellä uskoi hän olevan voimaa pelastaa hänet, vaikka saisikin pelkkiä kolmosia ja nelosia toisissa aineissa. Ja sitten, tutkintoon päättyisi lukuvuosi, sitä seuraisi pitkän pitkä kesäloma ja sen jälkeen tulisi "uusi lukuvuosi", uusi luokka ja uusi elämä kaikin puolin, sekä ulkonaisesti, että sisällisesti! Tämän viimeisen vuoden synnit olivat jätettävät ja pois pyyhittävät. Sen hän kyllä tiesi, ettei voinut välttää tuota onnetonta arvosanaa ahkeruudessa ja tarkkuudessa, ja ehkä vielä käytöksessäkin tänä vuonna — — lukukausitodistuksessa, mutta tutkinto itsessään oli jännittävä, — ja sitä paitsi oli vaan yhtä ainetta päivässä ja kesäloma pian odotettavissa.
Päähän pänttäys oli täydessä vauhdissa luokalla. Joka aamu kertoi yksi ja toinen: päässyt 30 sivua historiaa! Lukenut norjankielen koko kieliopin! Kerronnat ihmisestä yksikavioisiin! j.n.e. Muutamat pojat lukivat joukkueissa ulkona kaupungin puistossa — pänttäsivät päähänsä ja kuulustivat toisiltaan. Söyrinki Miehentappaja oli kaksi tuntia päivässä Antti Bechin luona ja sai luettua matematiikan ja saksan.
Mutta Mikko Tiukkatuuli ei voinut lukea sillä lailla. Hän koetti pari kertaa mennä toisten mukaan kaupungille; istui hän kerran yksinäänkin Nessin puutarhassa. Mutta kaikki tämä häiritsi häntä. Varsinkin toiset pojat. Ja yksinkin ollessa oli vaikea pitää ajatuksia koossa. Mehiläinen, tuulen suhina koivujen latvoissa ja koko ulkona olo teki hänet hajamieliseksi; ei se sopinut. Lukea piti neljän seinän suojassa, sillä sieltä olivat kirjat kotoisin; ulkona voi huvitella loma-aikoina, vapaana ollessa, leikkiessä…