— Ketä — ketä tämä tänään on koskettanut?
— Minua, vastasi Simo Selmer nousten seisaalleen.
— Sinuako, Simon, Pietari — taikka kallio! Vai niin! Se vihainen Mooses on siis lyönyt sinuun sauvallansa! Annoitko sinä vettä?
Luokka ulvoi nauraen.
Yht'äkkiä tuli hiljaisuus. Ovi käytävään reväistiin selkiseljälleen ja avonaisessa ovessa seisoi paksu Wiers.
— Anteeksi, herra lehtori!
— Ei tee mitään, herra Wiers!
— Te saatte jättää Pohjois-Amerikan valtiot, pojat! sanoi Wiers, pyöräytti mahtavan ruumiinsa ja lähti, Erään pojan piti sulkea ovi hänen mentyään.
— - Jo viimeinkin oli tutkinto käsissä.
Norjan- ja saksankielen kirjallinen koe oli jo ollut. Äidinkielessä he kirjoittivat: "Hupaisa päivä", ja tietysti se meni kylläkin hyvin, vielä Söyrinki Miehentappajaltakin, vaikka hän istui ja itki kaiken aikaa hupaista päiväänsä! Saksan kirjoituksessa hän oli saanut apua. Bechin oli onnistunut toimittaa kirjoitettu lappu miehestä mieheen Söyringille saakka. Mutta tämä oli ollut kovin vaarallista ja niin vähällä tulla ilmi pari kertaa, ettei sellaista yritystä voinut uudistaa.