Ensimmäiseksi tutkittiin historiaa. Söyrinki oli nyt jätetty ihan oman onnensa nojaan; sillä rehtorin läsnä ollessa ei kukaan uskaltanut kuiskata. Söyrinki oli vihreä naamaltaan.
Mikko Tiukkatuuli tuli kouluun juhlapuvussa, uusissa, harmaissa kesähousuissa, joissa oli kaksi kiiltävää nappia polvien kohdalla; hänellä oli hienot, mustat, "nurjaa ja oikeata", kudotut sukat, liivit ja lyhyt takki, puhdas kaulus ja oikea paidanrinta, sekä äidin taitavasti sitoma nauha kaulassa; hijoissa oli isän kalvosimet, jotka ulottuivat puolitoista kertaa ranteen ympäri. Juuri leikattu ja kammatessa vedellä kasteltu pellavatukka seisoi pystyssä. Hän tuli aikaiseen ja istui paikallaan pää kallellaan ja "tiukkatuuli" katseellaan tähystäen rehtoria, joka istui tutkintopöydän ääressä. Hänen edessään oli pohjoismaiden historia, yleinen historia ja paksu muistikirja, johon hän lukiessaan oli kirjoittanut lyhyet jälkikatsauksensa, kuninkaiden hallitusajat ja kaikkein tärkeinpänä lyhyen selonteon kaikista koalitsiooni sodista Ranskaa vastaan vuodesta 1791 vuoteen 1815. Rehtori kyseli tasaisella ja matalalla äänellä. Joka 20 tai 30 minuutin päästä tuoli kolisi, tutkinnon suorittanut meni, ja uusi mies tuli sijaan. Vitkaan, mutta varmasti käytiin rivi järjestään.
Mikko Tiukkatuulen edellä, numerojärjestyksen mukaan, oli Paavo Gundersen; hän oli juuri suorittamassa. Mikko Tiukkatuulesta tuntui kuin kylmä, syvä kuilu olisi avautunut sille puolelle, missä Paavo istui, kun hän oli mennyt.
Paavo Gunderseniltä kysyttiin Fredrik Ulista ja yksinvallan perustamisesta.
Mikko Tiukkatuuli hengitti helpommin. Toivottavasti häneltä kysyttäisiin yleistä historiaa, koska edeltäjä, sai osakseen pohjoismaista. Kyllä Mikko Tiukkatuuli osasi pohjoismaiden historiaa hyvinkin, mutta se oli niin ikävä, niin ahdas, suppeammalla alalla ja väritön.
Paavo Gundersen suoriutui kyllä. Nansen ja Svane ja Gabel ja 1660. Sitten rehtori meni hiukan taaksepäin ruotsalaisten sotiin, kyseli Kaarle X Kustaasta ja Roeskilden rauhasta, Kööpenhaminan pommituksesta; tässä Paavo Gundersen iski väärään vallan sikamaisesti! Tökerö! Miks' ei hän lukenut "Gjöngepäällikköä!" Eikä hän muistanut Kronborgia, eikä Hollannin laivastoa, eikä amiraali Opdamia — eikä edes myrsky-yötä, jolloin ruotsalainen veti paitansa, vaatteiden päälle lumiyönä…
Mikko Tiukkatuuli oli niin innostunut Paavo Gundersenin vastauksista, ettei hän älynnytkään ennenkuin rehtori matalalla äänellään sanoi:
— Riittää!
Paavo Gundersen sysäsi tuolinsa taaksepäin, nousi ja meni.
Samassa Mikko Tiukkatuuli seisoi tuolin vieressä kumartaen.