Kuuden viikon kuluttua he saivat viimeisen sanoman Charles Mountista.
Hän oli kuollut sveitsiläisessä parantolassa ja jättänyt varsin suuren omaisuutensa perinnöksi neiti Margaret Veritylle »kiitollisena ystävyydestä, joka oli suuresti sulostuttanut hänen elämänsä loppuosaa».
Toiminimi Mount & Sons oli hankkinut sota-aikana jättiläismäisesti paisuneen omaisuuden myymällä ravintosäilykkeitä tai kenkänahkaa tai gramofonilevyjä, jotakin sellaista tavaraa, jota sotilaiden oli saatava suuria määriä. Isä ei ollut elänyt nauttiakseen siitä, hänen kaksi poikaansa olivat jakaneet voiton keskenään; ja vanhempi heistä, Charles, jätti nyt oman osuutensa neiti Veritylle määräämättä mitään jälkiä säädöslahjoituksia! Kaiken piti joutua lapselle heti ilmaa hankalaa holhousta tai muita rajoituksia siihen saakka, kunnes hän täyttäisi yksikolmatta vuotta. Torpeedonhävittäjässä palvelevalla nuorella Archie Mountilla oli oma osuutensa. Hän sai perheen valokuvat ja äitinsä jalokivet sekä henkilökohtaisen omaisuuden. Kaikki muu joutui tälle pienelle, vieraalle tytölle, jonka Charles oli tavannut kerran ja jolta hän oli saanut kenties viisi tai kuusi kirjettä.
Kuvitelkaahan sitä… Sain hänen äidiltään pitkänpituisen kirjeen, jossa hän kertoi minulle tästä ihmeellisestä onnesta. Eikö ollut loistavaa, ettei Margaretin tarvinnut kasvaa rahanpuutteen painamana ja vaivaamana! Nythän kullannupulle sittenkin avautuisivat kaikki mahdollisuudet! Hän saisi hyvän kasvatuksen, pääsisi matkustamaan ulkomaille, viehättävään ympäristöön! Hän voisi tutustua lukemattomiin mainioihin ihmisiin, hankkia itselleen viehättävän ystäväpiirin!
Sanalla sanoen, koko tämän kaksitoistavuotiaan elämä sukeutuisi ruusuiseksi.
VII
Kahdeksan vuotta myöhemmin kohtasin hänet jälleen. Minun on tunnustettava, että silloin tyrmistyin.
II luku
Teehetki paljasseinäisessä huoneessa