Hän astui sisään.
II
»Entä tyttäresi?» tiedustin pian. »Niin mielelläni haluaisin nähdä
Margaretin jälleen. Voiko hän hyvin?»
»Oi, kyllä! Hän voi oikein hyvin… todella —»
Heti välähti mieleeni epäilys, ettei lapsen laita ohut ihan oikein. Sana »todella» liitettynä mihin lauseeseen hyvänsä ja lausuttuna sellaiseen tapaan riittää vastaväitteeksi. Myöskin oli rouva Verityn ilmeessä jotakin outoa. Ensi silmäyksellä ei hänessä huomannut muutosta, vaikka hänen yllään olikin (ensi kerran koko tuttavuutemme aikana) »hyvä» leninki ja siihen sopivat kengät. Hänen vartalonsa oli suora, hänen lempeiden kasvojensa väri terve ja vaaleanpunertava kuten aina, hänen silmänsä kirkkaat. Mutta hänen ilmeessään oli jotakin. Tuo murheellinen häivähdys oli siinä aina ohut. Nyt siinä oli myöskin rauhattomuuden merkki. Puheliko hän salatakseen sitä?
»Tietystikin, ymmärräthän, Margaret on kasvanut, hyvin nopeasti. Tytöt tarvitsevat joitakuita vuosia sivuuttaakseen sen… 'Onko hän niin viehättävä kuin hänestä näytti tulevan?' Oi, hän on hyvin sievä. Saat nähdä. En luule niin ainoastaan sen tähden, että olen hänen äitinsä.» Rouva Verity puhui puolustelevan ylpeästi. »Niin monet ihmiset ihailevat häntä tavattomasti. Kaikkialla, missä olemme olleet. Kaikki kyselevät, kuka hän on, kutsuvat häntä vierailuille ja puhuvat hänestä paljon. Lapsi-kullan aika tahdotaan viedä niin kovin tarkoin! Niin paljon ihailijoita!»
»Eikö hän vielä ole kihloissa?»
Samassa kajahti puhelinkellon kilinä, jota vaimensi kahvipannun peitettä muistuttavan, tuoksujen täyttämän huoneen seinän pehmennys.
»Suo anteeksi!» Rouva Verity kääntyi puhelinta rumentavaan Pompadour-pukuiseen nukkeen päin. »Niinkö?… Oi, kuinka voit, Eric? Ei! Valitettavasti Margaret ei ole kotona… Hän meni kilpa-ajoihin Claude Oddleyn ja eräiden muiden seurassa… Niinkö… Luultavasti hän oli unohtanut luvanneensa. Kuinka pahasti tehty! Tänä iltana hän menee erään seurueen mukana kello yhdeksän näytäntöön… Toivottavasti hän saapuu puolen tunnin aikana… No niin, tule teelle ja puhu hänelle! Tuletko? … Tee niin… Näkemiin!»
Hän kääntyi takaisin minun puoleeni vastaamaan kysymykseeni.