»Tekö? Mutta teillähän on urhoollisuusmerkki, olette palvellut torpeedonhävittäjässä, ollut mukana kolmessa räjähdyksessä, ja kaikki tuntuivat ajatelleen, että olitte ollut ihailtava sodassa ja kaikkea muuta semmoista. Olen kuullut siitä —»
»Sellaistahan kuulee. Sitä en tarkoita, ymmärrättehän», katkaisi nuori Mount hänen lauseensa. Hänen hiljaa liikahtaessaan Margaret sekä tunsi että kuuli hänen hieman naurahtavan. »Sellaistahan se kyllä oli. Aina tiesi, että sellaista saattoi sattua millä hetkellä tahansa. Mutta se oli ulkoista, saattoi saada surmansa, tuhoutua räjähdyksessä, hukkua — mutta eräs seikka pelotti minua paljoa enemmän kuin se.»
»Mikä se oli?»
»Ettekö naura, jos ilmoitan sen?»
»Miten voisinkaan?»
»Niin, tiedän, ettette naura. No niin sitten, puhuakseni totta», virkkoi Mount hyvin koruttomasti, »olen aina pelännyt rakkautta».
VI
»Pelännyt rakkautta?»
Viehättyneenä hänen sylissään oleva tyttö unohti tuskaisen jännittyneesti odottavansa myrskyn taukoamista.
»Mutta minkä tähden pelkäätte rakkautta? En ole tiennyt kenenkään —»