Tähän sutkaukseen (jota Margaret katui heti sen lähdettyä hänen huuliltaan) tuli kohtelias vastaus:
»Tarkoitan luonnollisesti, että se osoitti minulle, missä olette ollut.»
»Tiedätte siis, missä kävin.»
»Tietysti, neiti Verity. Ainakin maantiellä saakka.»
»Luulin teidän tarkoittavan, että tiedätte sen paikan nimen, ja arvelin teidän ilmoittavan sen minulle. Ilmoitattehan sen?»
»Mitä hyödyttää», huomautti Mount alistuvasti, »minun ilmoittaa sitä teille, jos itse sen tiedätte?»
Se oli Mountin ensimmäinen voitto. Margaret puri huultaan harmissaan siitä, ettei ollut painanut muistiinsa keltaiseksi maalatusta tienviitasta lukemaansa nimeä.
Äänettömyys.
XVI luku
Puhelua