Sieluni silmien eteen kohosi selvä kuva tästä moitteettomasta, esittelykelpoisesta, innostamattomasta nuorukaisesta.
Mutta halusin kuulla lisää.
»Te», huomautin, »olette anastanut sellaisen nuoren miehen, jollaista lukemattomat sievät tytöt etsivät».
»Miksi he eivät löydä häntä? Miksi he eivät ota häntä ja mene hänen kanssaan avioliittoon? Hän ikävystyttää minua niin sanomattomasti. Hän tekee minusta yhtä penseän kuin hän itsekin on; se on ainoa sopiva sana. Tuhoaa minusta kaiken vireyden. Heti kun se rakas poloinen astuu huoneeseen, muuttuu kaikki elottoman harmaaksi!»
»Miksi ette pura kihlausta!»
»Ei sovi purkaa ilmoittamatta syytä, ei ainakaan sellaista kihlausta, jota kaikki muut pitävät 'niin sopivana'. Sitäpaitsi on minusta vastenmielistä loukata ihmisiä. Tiedän, että hän loukkaantuisi, lievään tapaansa kuten rakastunut kuhnuri! Lisäksi kaikki ihmettelisivät, enkä sietäisi sitä ajatusta, että olisin ehkä purkanut kihlaukseni jonkun —»
»Jonkun toisen tähdenkö?»
»Niin ja ei», tunnusti hän empien. »Olen kohdannut erään miehen mentyämme kihloihin. Hän on vanhempi — niinpä kyllä! Viisitoista vuotta minua vanhempi, mutta oi, millainen poika! Niin sympaattinen, niin älykäs, niin eloisa; tekee minut viehättävämmäksi. Hänen seurassaan tulee minusta ihan säteilevä! Tunnetteko miehiä, joilla on sellainen vaikutus tyttöön?»
»Olen — kuullut sellaisista.»
»Ja — tiedättekö, kuinka kamalaa tee on rautatieasemilla?»