»En; en ole kohdannut… häntä.»
Kuinka totta onkaan, että ihminen saattaa olla kuin talo, jossa asuu useita henkilöitä. En totisesti ollut kohdannut maailman surkeinta nahjusta, hänen Archie Mountiaan. Olin tavannut sydäntenlumoojan, jonka hymyilyä tyttö olisi saattanut pitää kunniana. Mutta tämän tytön, morsiamensa, maailman hän muutti harmaaksi. Suuri Ishtar, miten se oli mahdollista? Luultavasti osittaisen vastauksen antoi se mieliala, jonka vallassa hän oli mennyt kihloihin.
(»Kaikki järjestyy tasaisesti», oli hän kuvitellut.)
»Teidän», virkoin, »on purettava kihlauksenne tämän Archienne kanssa. Taiteilijanne on toinen tarjokas. Hän saattaa sopia tai olla sopimatta… Mutta teillä ei ole hätää, kun vain pääsette eroon tästä huonosti osuneesta liitosta. Joskus löydätte onnen, teitä puoleensa vetävän miehen, elämäänne ruusuista hohdetta ja tulista viiniä. Mutta sitä ette saa teidän herra Mountiltanne.» (Lausuin sanan 'teidän' hieman korostaen.)
»Antakaa hänelle ero!» neuvoin. »Niin, hyvä ystävä, teidän molempien onnen tähden menkää hiljaiseen kammioonne, istuutukaa pöytänne ääreen ikkunan viereen ja kirjoittakaa purkavanne kihlauksenne — nyt!»
»Niinkö minun teidän mielestänne pitäisi tehdä? Olen siitä oikein hyvilläni. Sillä olen tehnyt sen», ilmoitti kapinoitsija, jonka kanssa Archie Mount oli mennyt kihloihin (uneksien hänen pitävän elämän tyynenä). »Kirjoitin hänelle, osoittaen kirjeen hänen kerhoonsa. Menen panemaan sen heti postiin. En mahda sille mitään. Hyvä Archie parka!…»
VII
Tällä välin kaukaisella rannalla oleva pari viivytteli yhäti nuotionsa ääressä. Sen liekit olivat hiipuneet hehkuksi, joka hohti paksun, valkoisen tuhkakerroksen lävitse, muistuttaen ruusuisen punertavia, lumipeitteen alla olevia kukkia. Tulta olisi pitänyt kohentaa; mutta enää ei tarvinnut vaalia sitä nuotiota. Tämä poukama ei enää olisi ihmisten asumapaikka — koti. Margaret oli sinkauttanut lautaskivet merenlahteen.
Kolme loiskahdusta, neljä.
Sitten hiljaisuus, jota rikkoivat vain Välimeren pienten aaltojen humu, hiipuvan hiilloksen kuiske ja ylhäällä leijailevien lokkien kirkuna.