»Se johtuu siitä, että he ovat kaikki niin nuoria, nämä Margaretin ystävät», vetosi Violet. »Vanhin heistä ei ole neljääkolmatta.»
»Eikä heidän, herra Lloyd, voida odottaa harkitsevan asioita, kuten me kykenemme —»
»Tarkoitatteko, että me olemme vanhoja kolloja? Myönnetään. Mutta» — hän kääntyi minuun puoleeni — »jos pantaisiin toimeen kävely-, uinti- tai kestävyyskilpailu, joissa elämänilo ja elinvoima joutuisivat koetukselle, niin kenen kanssa tuonnottain 'Ritzissä' olleista nuorukaisista ette uskaltaisi käydä kilpasille?»
Mietin. »Kenties olette oikeassa. Tässäkin iässä — olisin valmis! Niin, olisin valmis kilpasille kenen hyvänsä Cynthia Oddleyn seurapiiriin kuuluvan tytön kanssa.»
»No niin; voitteko kuvitella Cynthiaa, Margaretia ja kumppaneita keski-ikäisinä? Voitteko kuvitella heitä» — hän lausui vapaan ivamukaelman —
»Neljissäkymmenissä mitä, ykskään aikaan saa,
kun kolmas kymmen alussaan ja heitä painostaa?»
Sanon sen teille. He suorittavat Englannin hermolääkärien ja hoitoloiden kulut ja voitot —»
»No, älkäähän sentään!» vastustin. »Ette saa pitää toimetonta, hemmoteltua vähemmistöä koko kansan nuorison edustajana.»
»Totta kyllä. Mutta kun omaa lihaani ja vertani oleva lapsi turmeltuu tuossa pienessä, ylellisyydessä elävässä luokassa, joka määrää tahdin muille… Olen huolissani nuoresta sukulaisestani. Violet!» —Margaretin äiti oli enemmän kuin surkean näköinen — »Violet, sinä olit voimakas ja nätti tyttö, raikas kuin kaunokki; sinä olet antanut perinnöksi, mitä itse sait —»
»Älä, rakas setä —»