»Et ikinä kohtaa ketään —»
»Oi, enkö?»
»Et ikinä tapaa ketään, joka on kauheammin vakavissaan kuin minä olen. Aina siitä saakka, kun näin sinut Sveitsissä silloin… Olet tanssittanut minulla kammottavaa tanssia… Kahden kuoleman tuskaisen vuoden ajan ovat tunteeni sinua kohtaan olleet tällaiset… Kestään muusta en ole välittänyt hitustakaan. Etkö suostu antamaan minulle tilaisuutta?… Minua polttaa niin… Tekisin sinut… jos sinä vain, vain —»
Istuessani koettaen tarinoida Violetin kanssa entisistä yhteisistä koulukumppaneistamme, jotka senjälkeen olivat muuttuneet vainajiksi tai leskiksi, tuntui tämä jupisten lausuttu rakkaudentunnustus minusta hirvittävän liikuttavalta. Tämä poika oli tosissaan. Sen tarmon, jota taistelevat esi-isät olivat kuluttaneet otteluissa, sen älyn, joka oli pannut heidät syventymään valtionhoitoon — kaiken sen, mitä niistä oli perintönä jäänyt tälle heidän sukunsa viimeiselle jälkeläiselle, Claude Oddley keskitti ensimmäiseen rakkauteensa. Sen selvästi havaittava sähköisyys värähdytteli huoneen ilmaa, se leimahteli hänestä.
»Peggy! Peggy… Olen mielipuolisesti kiintynyt sinuun… Auttamattomasti. Koko olemukseni vavahtaa, kun vain kuulen sinusta puhuttavan. Etkö voi sallia minun näyttää sinulle —»
Välinpitämättömän huvitettuna tyttö tiedusti: »Minkä piirteen minussa otaksut vaikuttavan sinuun sillä tavoin? Kaksi vuotta… Kuten Cynthia sanoo, ei ole luonnollista, että intohimo kestää niin kauan. Se muuttuu sekavaksi; ei, se hyytyy. Eihän syynä ole se, ettet sinä muka näe tyttöjä, kuten niihin aikoihin, jolloin niitä oli kussakin seurakunnassa ainoastaan yksi tai pari ja jolloin jokainen oli uskollinen AINOALLEEN ja muuta semmoista. Sinä näet laumoittain ihastuttavia tyttöjä —»
»He eivät ole ihastuttavia. Yksikään heistä ei ole sinä. En rahtuakaan välitä kestään muusta kuin sinusta. Oi, Peggy, sinä olet sinä!… erilainen… Ei kukaan muu ole niin sinunlaisesi —»
Tällä kertaa hän painoi Margaretin kättä poskeansa vasten, huulilleen.
Jos hänen sijassaan olisi ollut nuori Jack Verity, ei mikään voima maailmassa olisi jaksanut taivuttaa häntä sellaiseen mielenilmaisuun kuin tämän nuoren loordi Oddleyn!
Jos Margaretin sijassa olisi ollut Violet Verity —