Nämä kolme nuorta Hannania olivat perineet joltakin jo unohdetulta esivanhemmalta ulkonäkönsä ja piirteensä, jotka olivat »harpanneet» heidän kurppa-isänsä ja omenapullamaisen äitinsä sekä heidän perin tavallisten tai mitättömän näköisten setiensä, enojensa ja tätiensä ylitse, tai sitten he olivat syntyneet jonkun onnentähden vaikutuksen alaisina — kukapa tietää?
»On kovin hausta tutustua teihin, herra Tophampton; teitte perin ystävällisesti, kun kutsuitte meitä», kiitti rouva Hannan rattoisasti. Hän pani silmälasit nenälleen ja tarkasteli Topia pienillä, valppaan näköisillä silmillään. »Tehän kävitte opistolla katsomassa pikku Marjorietamme, ettekö käynytkin?»
(Tarpeetonta on selostaa Topin vastausta.)
»Tytöillä tuntuu kaikilla olevan sangen hupaista koulussa», jatkoi rouva Hannan, koettaen saada pakinaa vireille tämän (tavattoman kankean!) nuoren isännän kanssa. Seinään nojaten Top vastasi, että siellä näytti aika mukavalta hänen mielestään….
»Lienee ihan paikallaan», huomautti Marjorien isä happamesti, »että on sellaisiakin paikkoja ja että sellaisiakin ammatteja opetetaan tytöille, jotka eivät ole kyllin järkeviä ansaitakseen elatustaan millään muulla tavoin».
»Ha ha!» nauroi tytär äänekkäästi, hämmentymättömän hyväntuulisesti.
»Isä etsii nuorista vain älyä; hm, hän ei löydä sitä paljoa suvustaan!»
»Totisesti ei löydäkään», myönsi isä, perin äkäisen näköisenä.
Sen seikan nurjuus, että kohtalo syytää eräitä lahjojaan sellaisille, jotka mieluummin olisivat halunneet ihan toisenlaisia lahjoa, oli vieläkin tuntuvampi sen tähden, ettei hyvä ulkonako vähääkään tehonnut majuriin ja hänen puolisoonsa. Heistä ei heidän Marjoriensa ulkomuoto ollut kerrassaan mitään. Eikä heistä ollut mitään myöskään tämän nuoren Tophamptonin ulkonäkö, joka heistä tuntui vielä yhdeltä aivottomalta nuorukaiselta.
Mutta Top alkoi kohota tilanteen tasalle.
Soiton lakattua ja tanssijoiden hajaannuttua hän ehätti kutsumaan luokseen kelpo kumppaninsa, Newhavenin australialaiset ystävänsä. Hän kutsui useita muitakin tuttaviaan esittääkseen heidät neiti Hannanille, koska tämä tuntui olevan innokas tanssija.