»Innokas!» ärähti majuri, katsahtaen ympärilleen, ikäänkuin kaikki saapuvillaolijat olisivat hänen velallisiaan. »Nykyisten nuorten koko äly on keskitetty heidän jalkoihinsa. Tuossa Marjorie menee —»
(Siinä hän meni.)
Rouva Mundyn hupaisesti pakistessa rouva Hannanille, vei Top ärtyisen pikku majurin, miehekkäästi tupakkasalonkiin ja tilasi hänelle ryypyn. Tosissaan nuori mies toivoi keksivänsä jotakin, mistä olisi voinut puhua vanhemmalle. Komean olemuksensa jokaisessa solussa Top tunsi, minkä vaikutuksen majuri oli saanut: »Tämä nuorukainen on tomppeli! Elää vaatteitansa varten, mokomakin nuori pässinpää!»
»Oletteko koirien ystävä?» tiedusti majuri laskiessaan lasinsa pöydälle. »Pidättekö airedalelaisista?»
(Kuvaannollisesti hän oli tuonut ne muassaan tanssiaisiin.)
»Tunnetteko lainkaan cairnilaisia, Tophampton.»
Tophamptonista tuntui painostavalta ja ilkeältä, eikä hän osannut vastata muuta kuin sen, ettei hän välittänyt koirista.
Mitä majuri olisi virkkanut (jos hän olisi hiiskunut mitään), kukapa voisi sen arvata?
Sillä hetkellä astui tupakkasalonkiin ainutlaatuinen pari, näöltään kummallisempi kuin naamiaisissa on konsanaan nähty.
9