»Ahaa! Gertrude-serkkusi kaunis ystävätär, näyttelijätär?» huudahti isoisänisä. Eikö mikään ollut jäänyt tuolta vanhukselta huomaamatta? Oliko hän (epäilemättä loordi-vainajan entisen oikean käden tehokkaalla avulla) pitänyt silmällä Topin elämän kaikkia yksityiskohtia etsinnän alusta saakka?
Vanhus selitti, että neiti Mourne oli »kuten ranskalaiset sanovat, une belle laide! Yksinkertainen, mutta kiehtova. Magneettinen. Eikö hän viehätä sinua, POIKA?»
Top liikahteli rauhattomasti, toivo saavansa tupakoida… Isoisänisä ei suvainnut savukkeiden sytyttämistä hänen puhuessaan…
»Eipä hyödyttäisi paljoakaan, jos hän viehättäisikin minua», virkkoi Top oltuaan tuokion vaiti. »Hänkin on varattu. Tarkoitan, että hänelläkin on sulhanen.»
»Se tuskin minua hämmästyttää», sanoi isoisänisä sulavasti. »Mutta ottaaksemme vielä toisenlaisen esimerkin —» »Nyt se tulee», tuumi Top. Hammasta purren hän sijoittui vankasti pehmeälle tuolilleen. »Nyt se tulee!»
7
»Jos saisin nuorentavaa juomaa, joka 'palauttaisi kahdennenkymmenennen kevääni’», haastoi isoisänisä vakavasti, »on täällä neitonen, jolle koettaisin heti osoittaa huomaavaisuutta.
Jumalten tytär, ihailtavan kookas ja jumalaisen valkoverinen!
— Arvannet, ketä tarkoitan, POIKA? Majuri Hannanin tytärtä.»
»Arvasin teidän tarkoittavan häntä, sir», vastasi Top nyreästi, »kun lausuitte sanan 'kookas'».