»Siinä, POIKA, on sellainen sydämenvaltiatar, joka toisi takaisin kultaisen ajan. Toivoisin», intoili yhdeksänkymmentä viisi vuotias, »itse olevani siinä iässä, että voisin osoittaa hänelle huomaavaisuuttani».
Ärsytetty Top pamautti: »Minäkin toivoisin teidän olevan, sir!» Kas siten! Niin! Äkkiä lausuen, miettimättä, ensin edes avaamatta ja sulkematta suutansa ei loukkaavasti, mutta päättävästi: »Minäkin toivoisin teidän olevan, sir!»
8
Syntyi äänettömyys, jonka aikana hiki kihosi Topin leveälle, matalalle otsalle.
Mitähän isoisänisä sanoisi?
Ikäänkuin ei olisi oikein käsittänyt vanhus virkkoi:
»Tarkoitatko sillä, Poika, ettet sinä itse halua yrittää siihen suuntaan?»
»Sitä tarkoitin», vastasi Top varmasti, mutta sisäisesti vapisten. Mitenhän isoisänisä siihen suhtaantuisi? Voi sitä räjähdystä, joka oli tulossa!… Mutta sittenkin! Mitä muuta hyvänsä mieluummin kuin taipua isoisänisän tähän toivomukseen… Se tyttö! Ylettömän iso, runsautta kuvaava olento, hirvittävän näköinen —ja huonokäytöksinen, niin, tyrmistyttävän huonokäytöksinen — suorastaan elukkamainen. Top muisteli, millainen hän oli ollut opistossa, marssinut palloilukengissään polulla kuin talonpojan renki — typerryttänyt Topin lausumalla: »Hoo! Minusta eivät sellaiset ole ystäviä.» Osoittaa huomaavaisuutta sellaiselle.
Hyvä Jumala!… Jonesin oli tapana lausua kaikista tytöistä, jotka eivät olleet hänestä vastenmielisiä: »No niin, taitaisinpa mieluummin suudella häntä kuin poliisia!» Topista tuntui, että huomaavaisuuden osoittaminen tälle tytölle olisi samanlaista kuin poliisin suuteleminen, prrr!
»Neiti Hannanin kaltaisen tytön tavoitteleminen ei mieillytä sinua?»