»Mene ylös, Harry! Sinun on suorastaan mentävä!»
»Niin — »
»Mene sitten heti!»
»Vain sinun kanssasi. Tule mukaan!»
»Minäkö? En; en mitenkään voi tulla isoisänisän näkyviin.»
»Mutta sinun pitää tulla mukaani.»
KOPS — KOPS — KOPS — KOPS — KOPS — KOPS — KOPS — KOPS.
»Kas niin!» huohotti Helen. »Rakas, rakkain, hän tulee tänne alas laipion lävitse. Voi, katso, miten rappausta tippuu lattialle! Harry, jos rakastat minua — jos sittenkään rakastat minua rahtustakaan, niin menet —»
»Sinun kanssasi.»
Siispä rakastuneet riensivät yhdessä käsikkäin hämäriä portaita myöten viidenteen kerrokseen isoisänisän ovelle.