Juuri silloin, kun heidän talonsa mies raikasposkisena ja kirkassilmäisenä ilmestyi käveltyänsä ripeästi kotiin sillan kautta, omaksuivat tyttö ja nainen uljaasti reipastuulisen ulkonäön. Sen lävitse oli Top heti nähnyt, vaikka vähemmän koruton ja suoramielinen henkilö olisi siitä pettynyt.
5
Nyt, kun Helen oli pujahtanut pois huoneesta, virkkoi Top: »Onko hänen heitettävä näyttämö mielestään?» »Olemme päättäneet, että niin on parempi.» »Mutta totisesti — hänhän oli niin innostunut!» »Niin, kyllä, hän on — sille ei voi mitään. Aiotko mennä ulkosalle tänä iltana, Top? Kylpyvesi on parhaiksi lämmintä —»
»Kuulehan. Älä salli tuon lapsen luopua tanssiopinnoistaan.»
Hänen äänensä outo soinnahdus sai rouva Mundyn katsahtamaan tähän kookkaaseen, nuoreen sukulaiseensa. Hänkin katsoi, liikkuen äänettömän nopeasti, mikä johtuu ison, lihaksikkaan ruumiin täydellisestä hallinnasta.
Nuori mies tuntui palaavan melkein heti kädessään kuminauhan ympäröimä setelinippu. Hän ojensi sen rouva Mundylle.
»Mitäs tämä on, Top? Kuukausirahasi, jotka aioit viime lauantaina luovuttaa minulle pankkiin vietäviksi?»
»Älä vie niitä pankkiin!» kielsi Top vakavasti.
»Eikö pankkiin; miksi ei?»
»Sinun on ne pidettävä; ole hyvä. Tarkoitan sitä.» Rouva Mundy katseli häntä pöydän ylitse ihmeissään. »Minun pidettävä? Omaistesi sinulle lähettämät kuukausirahat?»