Kamarineitsyeni, Betty, riensi sisälle säikähtyneenä. Hän oli kuullut minun huudahtavan.
— Jumalan tähden, rouva kreivitär, mitä on tapahtunut?
Katsoin tyttöön. Hänenkin silmänsä olivat itkusta punaiset, ja minä ymmärsin syyn. Hänkin oli kuullut kauhean uutisen ja hänen sulhasensa oli sotilas. Tunsin hartaan halun painaa kovan kohtalon alaista sisartani sydäntäni vastaan.
— Ei se ole niin vaarallista, lapseni, — sanoin lohduttaen. — He menevät taisteluun, mutta he tulevat jälleen takaisin.
— Eivät kaikki, kreivitär, — huudahti hän nyyhkyttäen.
Nyt saapui huoneeseen tätini ja Betty poistui.
— Tulin sinua lohduttamaan, Martha, — sanoi hän syleillen minua, — ja pyytämään sinua, että kantaisit koettelemuksesi nöyryydellä.
— Sinä tiedät siis kaikki — —
— Koko kaupunki sen tietää ja kaikkialla on suuri ilo. Tämä sota on hyvin yleisesti tunnettu.
— Ilo, täti Maria?