Vihdoinkin toinnuin ja sanoin:
— Ja miksi tahdotte jättää Wienin?
— Samasta syystä.
— Ja päätöksenne on peräytymätön?
— Ei, siirtoni ei ole vielä ratkaistu.
— Silloin jäätte.
Hän tarttui käteeni. — Martha! Toisen kerran lausui hän nyt nimeni, ja se äänen väre, jolla hän tuon ainoan sanan sanoi, hyväili korvaani ja sydäntäni ihanammin kuin mikään, mitä ennen olin kuullut. Ilman että ajattelinkaan, tuli hänen nimensä huulilleni värähtäen ja hellästi.
Samassa aukeni ovi ja isäni astui sisään.
— Kas, täällähän sinä olet: palvelija vastasi juuri, ettet sinä ole kotona, mutta minä sanoin, että odottaisin sinua. Hyvää päivää, Tilling. Eilisen hyvästijättönne jälkeen hämmästyn nähdessäni teidät täällä.
— Matkani on peruutettu ja siksi —