[1] Wienin komein puisto.
— No, Jumalan kiitos, nyt vihdoinkin tulee loppu tästä ikävästä epätiedosta, huudahti mieheni tultuaan kotia sotaharjoituksista aamusella 19 päivä huhtikuuta. — Loppuehdotus on annettu. —
— Minä säikähdin. — Mitä sinä tarkoitat — loppuehdotus?
— Niin, toisin sanoen, meidän valtiomiehemme ovat nyt vihdoinkin sanoneet viimeisen sanan niissä keskusteluissa, jotka sodan julistuksen edellä ovat tarpeelliset. Meidän loppuehdotuksessamme vaadimme, että Sardinia riisuu aseet, jota se luonnollisesti ei tee, ja sitte marssimme rajan yli.
— Suuri Jumala, mutta kenties ne sentään riisuvat.
— No, silloin peruutetaan sota, ja rauha tulee julistetuksi.
Minä lankesin polvilleni — muuta en voinut.
Sanatonna ja kuitenkin huudon kaltaisena kiiti rukoukseni: rauha! rauha! sydämestäni taivasta kohti.
Arno nosti minut ylös.
— Mitäs teet, mieletön lapsi?