Trélazuren kasvot synkkenivät huomatessaan kolmannen läsnäolon. Hänestä ei ollut mieluista tavata morsiantaan kahdenkesken tämän — mikä hän oikeastaan olikaan — tämän juutalaisen kirjailijan kanssa… "Kaunis mies — varsin siisti ulkomuodoltaan — mutta onko hän sopiva seura tulevalle kreivitär de Trélazurelle?"
"Teillä on vieraita?" huomautti hän ääneensä.
"Niin, me panimme lapsinemme pienet kahvikestit toimeen, herra Stern ja minä. Saanko esittää: meidän naapurimme, professori Stern; sulhaseni, kreivi Trélazure." Molemmat herrat tervehtivät, mutta Trélazure ei ojentanut kättään.
"Jos sallitte, armollinen rouva", sanoi Stern, "niin kiitän kesteistä. Lähden katsomaan, missä poikani on."
"Olkaa hyvä ja sanokaa samalla Ernestinelle, että hän tuo pienokaiseni sisään. Näkemiin!"
Franz poistui.
"Mikä ihmeellinen päähänpisto teiltä, Daniela, kutsua tuo herra luoksenne?"
"Hän on erittäin viisas ja miellyttävä mies."
"Te saatatte minut vielä mustasukkaiseksi, kaunis hän on ulkomuodoltaankin."
"Raoul!"