Daniela teki työtä käskettyä. Hän asetti vihon eteensä, kirjan sen viereen vasemmalle puolelle ja kävi käsiksi työhön.
Yksi lause Danielan käännöksessä kuului näin:
Ihminen joutuu aivan uuteen asemaan huomatessaan seisovansa itseään ympäröivässä paikan, ajan ja syitten äärettömyydessä ilman muita hallitsijoita, voimia tai takeita kuin itse maailmankaikkeutta vallitsevat lait; sillä nämä kolme seikkaa ovat hänessä itsessään: laki, valta ja takeet. Ei mikään ole niin kohottavaa sielulle kuin tämä käsitys. Yhteisvaikutuksen kautta, joka ei koskaan ennen ollut tapahtunut, herättää se sielussa ymmärtämisen tarvetta, alistumisen, antautumisen ja toiminnan halua.
"Tämä ensimäinen lause", sanoi Stern käytyään läpi Danielan käännöksen ja hyväksyttyään sen, "ilmaisee kaikessa lyhykäisyydessään vastakohdan kaikesta siitä, mitä teologit tuhansissa teoksissaan ovat väittäneet. Nimittäin luonnonlakien muuttumattomuuden ja niiden yksinvaltiuden. Ja tämä toinen lause tuo esiin filosofin hurskauskannan — nimittäin ymmärtämisen tarpeen."
"Niin", keskeytti Daniela. "Ymmärtämisenhalu merkitsee hengen hurskasta kohoamista. Vastakkaisessa leirissä hurskaus julistaa kieltäytyvänsä siitä; se pitää sitä synnillisenä tai naurettavana itserakkautena eikä myönnä, että sellaisissa mielipiteissä voi ilmetä sielun kohoamista. Mutta rakas herra professori, jättäkäämme kirja sikseen ja puhukaamme todellisesta tapauksesta, jota tässä käsitellyt aatteet koskettelevat ja joka minuun on kipeästi koskenut. Ehkäpä te autatte minut tästä pulmasta. Te sanoitte vastikään,: Jumala varjelkoon sellaisesta onnettomuudesta, että kahden toisiinsa sidotun ihmisen mielipiteet eivät kävisi yhteen. No niin, tämä onnettomuus on kohdannut minua ja minun sulhastani. Te tunnette minun mielipiteeni, jotka ovat samat kuin teidän omannekin; minun sulhaseni mielipiteet — vasta eilen hän laajemmin teki niistä selkoa — ovat aivan päinvastaiset…"
"Onko kreivi Trélazure uskonnollinen?"
"Ei; vaikka hän nimittää itseään siksi, niin ei hän ole uskonnollinen eikä hurskas. Hän ylvästelee sillä, ettei hän ole tekopyhä, ettei hän alistu kirkollisiin juhlamenoihin, hän myöntää, että dogmatiikka voi olla väärässä, että totuus on ehkä muualta löydettävissä, mutta hän hyväksyy uskonnon siksi, että se mahdollisesti voi olla oikeassa ja että se hänelle on mukavaa, säädyllistä ja lohdutusta antavaa. Ja etenkin siksi, että vapaan tutkimuksen ja arvostelun koko henki on hänelle vastenmielinen; se loukkaa hänen valtiollisia ja säätyennakkoluulojaan, se henki ei ole rojalistinen, mutta ei myöskään aristokraattinen, se kuuluu sille ihmisluokalle, jota hän halveksii ja pelkää, ja tämän halveksumisensa ja pelkonsa hän kohdistaa koko järjestelmään. Hän on uskonnollinen, ei sen vuoksi että hänen sydämensä kaipaisi hartautta, ei siksi että hänen henkensä olisi tutkinut uskonkappaleita, vaan sen tähden, että uskonnollisuus sisältyy vanhoillisten 'säädyllisten' ihmisten ohjelmaan. — Siten minä arvostelen hänen tunnustustansa."
"Ehkäpä liian ankarasti, armollinen rouva. On niin vaikea nähdä toisen ihmisen sydämeen. Te ette ole tuntenut sulhastanne vielä kauan. Salongissa, puistossa, tanssiaisissa ei voi yhtä tarkoin oppia tuntemaan ihmistä kuin esimerkiksi tässä, yhdessä opiskellessa. Ehkäpä uskonnollisuus, jonka hän teille on tunnustanut, on todellakin jalo piirre hänen sielussaan. Muistakaa, että hänen kasvatukselleen, ympäristölleen, hänen maailmalliselle elämälleen on koko uudenaikainen ajatustapa aivan vieras. Luultavasti hän ei lainkaan tunne sitä, mitä hän tuomitsee. Ehkäpä hänen filosofiset opintonsa ovat olleet erittäin hyvät, mutta niinkuin tiedämme ei virallinen oppi Ranskassa ulotu 17:ää vuosisataa pitemmälle. Minä tunnen koko tämän ohjelman; vertaavien kasvatusopillisten tutkimusteni vuoksi on minun ollut pakko tutustua kaikkien maiden ja koulujen metoodeihin. Minä tiedän, että ranskalaiset hengelliset opettajat valmistavat ylioppilaita, jotka tuntevat perinpohjin oman maansa ja vanhan ajan klassillisen kirjallisuuden ja sen ohella ovat täydellisiä aatelismiehiä, mutta jotka halveksivat kaikkea, mikä on uudenaikaista."
"Mutta voinko minä tulla onnelliseksi, jos mieheni halveksii kaikkea sitä, mitä minä ihailen ja kunnioitan?"
"Armollinen rouva, äskettäin te sanoitte, ettei kreivin uskonnollisuus ole fanaattinen. Älkää tekään olko fanaattinen, niin vältätte kaikki kiusalliset yhteensattumat. Hän ei elä uskonnon vuoksi, sillä hän on maailmanmies, te ette elä vapaan tutkimuksen hyväksi, sillä te olette maailmannainen; teidän harrastuksenne eivät perustu yksinomaan vastakkaisiin aatteihin; on muita aloja, joilla te voitte kohdata toisenne: seuraelämä, koti, perhe, ennen kaikkea sydän, sillä tehän rakastatte toisianne?"