"Sitä en voi."
XX
Samana iltana oli suuri seura koolla Danielan salissa, siellä oli miltei pienet tanssiaiset. Suuren huoneen keskilattialta olivat kaikki huonekalut nostetut pois ja nuoret tanssivat; herra von Lacher soitti.
Talon emäntä ei ottanut osaa tanssiin. Hän istui tavallisessa nurkassaan, ja toinen toisensa jälkeen tulivat vieraat juttelemaan hänen kanssaan; Zollern ei väistynyt koko iltana hänen rinnaltaan.
Nyt lähestyi heitä Trélazure, joka juuri oli tanssinut rouva von Lacherin kanssa.
"Jos te luulette, että aion luovuttaa teille paikkani", sanoi Zollern, "niin erehdytte suuresti. Niinkauankuin teidän välinne eivät olleet selvät, käyttäydyin mallikelpoisesti ja tein itseni kaikkein uhrautuvimmalla tavalla näkymättömäksi; mutta nyt, kun olen tekemisissä julkisesti kihlautuneen parin kanssa, niin on häiritsevä läsnäoloni minun mielestäni suorastaan terveellinen. Kyllä te yllin kyllin saatte vielä olla kahden kesken, siunatkaa siis kaikkea, mikä voi kiihoittaa tätä kaksin-olon kaipausta."
"Minun aikomukseni ei ollutkaan karkoittaa teitä täältä, rakas parooni", sanoi Trélazure käyden Danielan toiselle puolelle istumaan. "Minä tiedän, että rouva Dormes panee suurta arvoa teidän keskustelukykyynne, luultavasti paljoa suurempaa kuin minun."
"Silloin emäntänne olisi tehnyt viisaammin valitessaan minut teidän sijastanne —"
"Ehkäpä tekisin viisaammin, jollen lainkaan menisi naimisiin", sanoi Daniela miettivänä.
"En ole pitkään aikaan kuullut teidän puhuvan niin järkevästi", sanoi Zollern. "Avioliitto on tosin varsin soma laitos, mutta ensiksikin kovin uskallettu ja toiseksi kerrassaan rakkausvastainen."