Daniela pudisti ääneti päätään.
"Daniela! Teillä ei ole vain kaunis, vaan myöskin suuri sielu. Te ymmärrätte sen valtavan tunteen, joka on yllättänyt minut, te tiedätte, miten toivoton minun tunteeni on, ja te surkuttelette minua. Niin, minä olen onneton, enkä sittenkään vaihtaisi onnettomuuttani mihinkään muuhun. Minusta tuntuu kuin eläisin uudessa maailmassa sen jälkeen kuin tämä rakkaus on täyttänyt sydämeni — tosin kaipauksen maailmassa, joka ei koskaan voi tulla tyydytetyksi — mutta myös autuuden maailmassa. Elämäni tulee synkäksi, kun kokonaan olen kadottanut teidät… ja tässä synkkyydessä mustasukkaisuuden tuskat kiusaavat minua vielä lisäksi. Onneksi on minulla Affini — hän, niinkuin äsken sanoin, on elämäni ainoa sisällys."
"Ja jos te kadottaisitte hänet?" — kysyi Daniela hiljaa.
"Silloin minun täytyisi kuolla."
Daniela ojensi hänelle kätensä.
Stern peitti sen suuteloilla ja kyynelkin valui sille.
"Rakas ystävä", sanoi Daniela lempeästi, "te olette järkyttänyt suuresti mieltäni; en tunne suuttumusta — sillä mitenkä jalon miehen rakkaudessa voisi olla mitään loukkaavaa? — ainoastaan syvintä sääliä. Minä sanon sen teille, koska me huomenna joka tapauksessa eroamme; muuten minun olisi pitänyt kieltää teitä enää astumasta silmieni eteen. Minä olen kihloissa, minulla ei ole oikeutta kallistaa korvaani kenenkään muun miehen rakkaudentunnustukselle. Mutta tänään on turha näytellä ankaran osaa, koska kohtalo ilmankin jo huomenna pakottaa meidät velvollisuudentielle. En ole pahoillani. Te olette hyvä, jalo mies. — Teidän kirkas järkenne herättää minussa suurinta kunnioitusta, koko teidän olentonne on minulle tavattoman miellyttävä. Mutta päästäkää nyt käteni irti, Franz… On yleensä jo aika ajatella kotiinpaluuta."
Daniela nousi pystyyn
"Näin varhainko te tahdotte jo lähteä täältä? Ohjelmamme mukaan kotiinpaluu oli suunniteltu kello neljäksi, ja kello on tuskin kaksi —"
"Mutta on tapahtunut jotakin, jota me emme olleet ottaneet ohjelmaamme, rakas Stern. — Niiden sanojen jälkeen, joita me olemme nyt vaihtaneet, emme voi enää rauhallisesti jutella keskenämme."