"Sitäkö hän siis halusikin — oi miten mielelläni!" tuumi Stern itsekseen. — "Suurimmalla mielihyvällä, armollinen rouva," vastasi hän ääneen. "Varmaankin minun tulee antaa tyttärellenne alkeisopetusta?"
"Niin; opettakaa hänelle kaunokirjoitusta, laskentoa, maantiedettä ja vanhan ajan historiaa… Ja jos mahdollista, opettakaa häntä hiukan — ajattelemaan!"
"Mutta yhtä asiaa minun velvollisuuteni on teille huomauttaa, armollinen rouva. Tavallisesti alkeisopetukseen kuuluu myös raamatunhistoria ja katkismus, ja ehkäpä te ette tiedä, että olen juutalainen?"
"Ei, sitä en tiennyt", sanoi rouva Dormes muuttamatta ainoatakaan kasvojen elettä. "Mutta se ei vaikuta asiaan vähimmässäkään määrässä. Opettakaa oppilaallenne juutalaisten historiaa samaan henkeen kuin egyptiläisten tai intialaistenkin — se on, vanhoilta ajoilta säilyneinä satuina ja tarinoina."
Hämmästyneenä Stern kohotti päätään ja katsoi puhujaan. Oliko tosiaankin tuon pitsien, ruusujen ja pienten kultaesineitten keskellä elävän maailmannaisen hymyilevä suu lausunut nuo vakavat sanat? Eikö hän myös vähää ennen ollut kehottanut häntä opettamaan pikku tyttöä ajattelemaan? Eihän sellainen oppiaine kuulunut edes julkisen poikakoulun kurssiin — puhumattakaan siitä, että sitä tavallisesti olisi otettu huomioon pienen neitosen oppiohjelmaa laadittaessa. Merkillinen nainen!
"Miksi te katselette minua noin ihmetellen?" kysyi Daniela, joka saattoi lukea nuo ajatukset vieraansa kasvoilta. "Ihmetyttääkö se teitä, ettei minulla ole uskonnollisia ennakkoluuloja?"
"Ihmetyttää kyllä, armollinen rouva, sillä juuri sellaiset ennakkoluulot ovat turmelleet virkaurani!"
"Miten niin?"
Stern kertoi esihistoriallisia ihmisiä koskevasta esitelmästään. Daniela kuunteli suurella ymmärtämyksellä ja huudahti lopuksi:
"Oi, miten oikein te teitte kun pyysitte eroa, ettekä peruuttanut sanojanne! Joskaan Galilein sanat: 'Ja se pyörii sittenkin', eivät ole historiallisia, niin olisi hänen juuri pitänyt ne lausua; nykyään ainakin niiden pitää olla kaikkien totuuttarakastavien mielilauseena."