"Niinkuin näen", sanoi Daniela tarkastellen vieläkin ohjelmaa, "tulee minun hankkia muutamia kirjoja… Me voimme yhdessä sitten laatia luettelon ja minä tilaan ne vielä tänään Wienistä. Katsokaapa sillä välin, eikö minun varastostani löytyisi jotakin, jota voisimme käyttää."
Stern tarkasteli pöydällä olevien kirjojen nimiä.
"Kas, Herbert Spencer, Tylor, Bain, siinähän meillä on uudempi englantilainen filosofinen koulu edustettuna; oletteko te siihen perehtynyt, armollinen rouva?"
"Perehtynyt olisi liiaksi sanottu. Minä tunnen heitä hiukan ja aavistan niitä suuria totuuksia, joita he ovat kutsutut ilmoittamaan. Olettehan tekin Darwinin kannattaja?"
"Hyvinkin innokas, armollinen rouva. Jos olisi olemassa Darwinin palvelusta, niin tahtoisin olla sen ylimmäisenä pappina. Minä jumaloin tuota miestä, joka uutteralla tutkimuksellaan, järkiperäisellä ajatuskyvyllään on laskenut perustuksen maailmankäsitykselle, joka ihmishengen kehityshistoriassa merkitsee tähänastista suurinta käännekohtaa."
"Minä ymmärrän nyt, miten tuo mies, joka voi herättää näin tulista rakkautta, voi olla myöskin yhtä kiihkeästi vihattu. Mutta minä iloitsen, että meidän mielipiteemme tässä suhteessa käyvät yhteen. Tosin en tähän asti ole tuntenut yhtä kiihkeää Darwinihailua kuin te; mutta ehkäpä te saatte sen minussakin yhtä palavasti liekehtimään. Se olisi minulle mieleen; kaikki ihailu herättää ihmisessä itsessään onnelliseksi tekevää, sydäntäavartavaa hartautta."
"Se juuri on oikea sana, armollinen rouva: hartautta. Ja meidän aikanamme, jolloin kaikki epäjumalat horjuvat ja kaikki tarut katoavat, voi meidän hartautemme kohdistua vain yhteen jumaluuteen, joka hitaasti paljastuu silmiemme edessä — minä tarkoitan totuuteen. Siksi voidaan jokaista, joka rohkealla kädellä kohottaa harsoa — vaikkapa kuinkakin pienessä määrässä — sanoa profeetaksi. Me saamme kai sanoa, puhuessamme luonnon ihanista laeista, maailman alituisesta edistymisestä, kaikkien yhä täydellisemmiksi kehittyvien erilaisten lajien yhtenäisestä syntymisestä — me saamme kai sanoa: totuus on suuri ja Darwin hänen profeettansa!"
"Teidän vastustajanne väittäisivät tämän johdosta, että teidän profeettanne on julistanut melko surullisia lakeja: ikuista taistelua, tuskaa ja kuolemaa; vahvemman voittoa heikomman yli ja lopulta heikomman täydellistä tuhoamista."
"Se ei ole sen surullisempaa kuin kirkon julistama oppi käärmeen voittamisesta, johon myös liittyy kuolemaa ja tuskaa, — niin paljon kuolemaa, että Jumalan itsensä täytyi heittää henkensä ristillä. Elämä ja kuolema on nyt kerta kaikkiaan olemassa maailmassa, sitä ei voi mikään filosofia, olkoon se miten optimistinen tahansa, tehdä tyhjäksi. Eikö vapahduksen oppi sano meille, että tuska kannustaa taisteluun ja taistelu viittaa meille voittoisan tien täydellisyyteen? Sillä voitto tulee voimakkaamman osaksi, ja se joka on voimakas, on myös parempi — hyve — virtus — merkitsee voimaa."
"Tähän teidän vastustajanne sanoisivat harmistuneina: Mitä! Asetatteko te raa'an voiman hyveen tasalle; teidän mielestänne siis gladiaattori seisoo korkeammalla kuin Virgilius, ja haukka on parempi kuin kyyhkynen?"