"Juuri niin!"
"Ja rakkaus rakastamisen arvoinen?"
Viimeiseen kysymykseen ei Daniela vastannut.
"Mitenkä olisi", sanoi hän ääneensä, "jos nousisimme pöydästä?"
"Te olette oikeassa!" yhtyi rouva von Lacher häneen nousten ylös, ja samalla koko nelivaljakko hyökkäsi pystyyn ojentaen valtiattarelle viuhkan, huivin, päivävarjon ja hansikkaat.
Kaikki nousivat nyt pöydästä ja sitten astuttiin ravintolan salin ovea kohti. Sisällä oli piano. Lacher, joka soitti hyvin, kävi soittokoneen ääreen istumaan soittaen valssia. Müller ja Giulietta tanssivat kerran salin ympäri.
Trélazuren oli onnistunut päästä istumaan Danielan viereen, joka nojautui sohvannurkkausta vasten.
"Hauska retki", alotti Trélazure, "meitä oli vain neljätoista henkeä liikaa. Meidän pitäisi lähteä toistamiseen tällaiselle retkelle — mutta ilman noita neljäätoista!"
Daniela pudisti päätään.
"Eikö? Ettekö halua?"